Suuri myslitesti on jostain syystä jäänyt tekemättä, toisaalta ei sen perään kukaan ole vinkunutkaan. Kansanperinteen mukaan puuro on päivän ensimmäinen ja tärkein ateria, mutta se on puppua, kuten moni muukin kulunut hokema. Mysli on sivuuttanut puuron jo aikaa sitten, itse lopetin puuron lappamisen jo Mauno Koiviston ensimmäisen kauden lopussa, ja sen tyrkyttämiseen muille väsyin lopullisesti ensimmäisen tyttären uhma-iässä, ja siitäkin on jo aikaa.
Mysli täytyy olla sveitsiläinen keksintö, niin siisti se on. Perusmyslin idea on kerätä yhteen kaikki ihmiselle terveellinen ja ravitseva ja kaataa se pahviseen koteloon. Sveitsistä kielii myös se, että mysli on sietämättömän kallista ? varsinkin jos ajattelee mitä raaka-aineita peruspaketista löytyy. Paljonko maksaa muutama kaurahiutale, vehnä, ohra, hunaja, rusina ja pähkinä? Miten on mahdollista, että tämä sellaisenaan mahdottoman kuiva eväs voi maksaa miltei poikkeuksetta 15 markkaa ja ylikin?
En tiedä. Enkä haluakaan tietää. Haluan vain syödä.
Mutta en sellaisenaan. Myslin rinnalle on pakko ostaa jogurtti tai maito. Paras vaihtoehto on maustamaton luonnonjogurtti, jonka päälle kaadetaan myslivuori. Se sekoitetaan lusikalla kunnes annos on tunnistamatonta mössöä. Mössöksi sitä ei kutsuta, vaan kuitupitoiseksi, arvokkaita ainesosia sisältäväksi vatsanystäväksi.
Parhaat myslit ovat niitä, joissa on maltettu pysyä kohtuudessa. Jos mysli mainostaa itseään valtavalla ritirimpsulla, voi olla varma, että eri ainesosat käyvät ankaraa taistelua siitä, kuka saa maistua enemmän, ja lopputulos on, ettei mikään maistu. Paitsi sokeri, joka on kaiken hyvän ruoan vitsaus. Sitä pitää ängetä joka paikkaan, koska valmistajat luulevat meidän sitä jokapäiväisesti tarvitsevan.
Testasin kuusi erilaista mysliä, halvimmasta (9.90) kalleimpaan (22.40). Jälleen tuli todistetuksi, että aina ei kallein ole parasta. Kallein (en muista merkkiä, joku amerikkalainen) oli sotkenut pakettiin kaiken, mikä maasta löytyy ja suuhun menee. Meni se, mutta tuntui siltä kuin olisi syönyt paketillisen heinää ja kiviä, joiden sekaan oli heitelty sokeroituja kuivattuja mansikoita.
Ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi Sysmän Luomumysli, jonka nerokkuus perustuu yksinkertaisuuteen. Siinä on on perusviljat ja ripaus hunajaa, muuta ei tarvita. Luomu-sana on jo aikaa sitten kärsinyt inflaation, mutta sysmäläisen perusherkun kohdalla sana pitää: perusmaut tulevat kielelle selkeinä ja täydentävät toisiaan, ja ripaus hunajaa nostaa pintaan ahmatin toiveen: marketit hoi, tätä tarjoukseen niiden ikiaikaisten munkkien sijaan!