13-vuotiaan Waltteri Seretinin tarkka havainto venäläisten julkaisemista "sukellusvenekuvista" vuonna 2007 nousi valtavaksi kansainväliseksi uutiseksi. Nykyään 29-vuotias Seretin kuluttaa yhä kriittisesti sisältöjä ja käsittelee sitä, millainen yhteiskunnallinen merkitys hänen teollaan oli.
Vuoden 2007 loppukesästä 13-vuotias kemiläinen Waltteri Seretin pysähtyi Ilta-Sanomissa julkaistun kuvan äärelle. Otos esitti pohjoisen Jäämeren pohjassa lipuneita venäläisen tutkimusretkikunnan sukellusveneitä, jotka olivat laskeutuneet ensimmäisinä yli 4000 metrin syvyyteen 2. elokuuta. Kuvan ja sen myötä kansainvälisesti julkaistujen uutisten mukaan venäläiset olivat pystyttäneet meren pohjaan titaanisen Venäjän lipun, joka symboloi uusia aluevesivaltauksia.
Seretin tajusi nähneensä kuvan ennenkin. Hän suuntasi perheensä videohyllylle, nappasi sieltä lempielokuvansa, kymmenen vuotta aiemmin ilmestyneen, James Cameronin ohjaaman Titanicin ja laittoi sen pyörimään. Seretin tajusi nopeasti, että venäläisten sukellusvenekuviksi väitetyt otokset olivatkin yhdestä elokuvan kohtauksesta.
Havaintonsa jälkeen Seretin laittoi viestiä Ilta-Sanomiin. Hän kertoo nyt, yli 16 vuotta myöhemmin, ajatelleensa ensin kyseessä olleen lehden toimituksen tekemä yksittäinen virhe.
– Ajattelin, että siitä tulee varmaan seuraavaan lehteen pieni oikaisu jonkun sivun nurkkaan. En ajatellut sitä mitenkään isona asiana. Ajattelin, että Ilta-Sanomat on vaan ottanut väärän kuvan jostain.
Realisaatio tuli myöhemmin
Ensin Ilta-Sanomat teki asiasta Seretinin mukaan pienen jutun, jossa kerrottiin, ettei kuva ollut oikea. Pian lehti otti yhteyttä kemiläiseen perheeseen ja tiedusteli, voisiko havainnon tehnyttä poikaa tulla haastattelemaan.
Sitten julkaistiin isompi juttu, jossa kerrottiin 13-vuotiaan pojan tajunneen venäläisen huijausyrityksen. Asia levisi kuumaksi kansainväliseksi uutiseksi, ja jopa uutistoimisto Reuters julkaisi virallisen anteeksipyynnön siitä, että mediatalo oli levittänyt valheellista kuvaa.
Alkoi "todellinen hullunmylly", kuten nyt 29-vuotias Seretin sitä muistelee. Teini-ikäinen Seretin sai antaa pitkään haastatteluja toisen perään sekä kotimaisille että ulkomaisille medioille ja havainto toi Seretinille lopulta myös Suuren journalistipalkinnon vuonna 2008 osana Ilta-Sanomien työryhmää.
Lue myös: Titanic-paljastuksesta Suuri Journalistipalkinto
Nykyään ilmailualalla työskentelevä Seretin saa yhä toisinaan kuulla tapauksesta, varsinkin uusilta tuttavuuksilta.
– Varsinkin kun uusia ihmisiä tapaa, niin monet saattavat ehkä muistaa nimen tai sitten jos puhutaan vaikka uutisista, esimerkiksi nyt kun tämä Titan-sukellusvene oli pinnalla, niin siten myös Titanic oli pinnalla.
Seretin kertoo, ettei aikoinaan tajunnut lainkaan sitä, kuinka suuri yhteiskunnallinen merkitys hänen havainnollaan oli.
– Nyt sen on ehkä alkanut ymmärtää paremmin näin vanhempana, miten paljon se on merkinnyt. Miten lukijat ja median kuluttajat voivat ottaa kantaa siihen, mitä mediassa julkaistaan.
– Ja ehkä medialukutaito oli sellainen asia, mikä siitä sitten nousi esille. Tiedän, että sitä on joissakin oppikirjoissa käsitelty, mielestäni äidinkielen sekä yhteiskuntaopin kirjoissa, joissa on sitten puhuttu medialukutaidosta.
Se tuntuu Seretinistä hienolta. Vaikka toisaalta, se ei hänelle ollut aikoinaankaan niin iso asia, sillä hänelle erilaisten sisältöjen kuluttaminen kriittisin silmin on ollut aina luontevaa.
Vaikutukset nykyään
Kaiken tämän myötä Seretin pohti aikoinaan hetken aikaa myös toimittajan uralle suuntaamista. Mediakenttä alkoi kuitenkin muuttua radikaalisti 2010-luvulle tultaessa, ja muut asiat alkoivat myös kiinnostaa.
Urasuunnitelmiin 16 vuoden takainen tapaus ei siis vaikuttanut, mutta Seretin pohtii, että hänen persoonaansa sen sijaan asialla saattoi olla vaikutusta.
– Olen pohjimmiltani ujo ihminen kuitenkin, vaikka puhelias olenkin, mutta kyllä se toi varmuutta tavata uusia ihmisiä ja olla uusien ihmisten kanssa. Sellainen tietynlainen jännitys ihmisten tapaamisesta karisi ja tajusi, että vaikka on tuntematon ihminen, niin hän on myös ihan samalla tavalla samanlainen ihminen kuin minä itse.
– Olin tuohon aikaan vielä hyvin vahvasti lapsi. Niin ehkä siinä tavallaan tuon myötä yhdessä rysäyksessä kasvoi nuoreksi.
Teini-ikäisenä Seretin katsoi Titanic-elokuvan kymmeniä kertoja. Nykyään hän katsoo sen kertomansa mukaan keskimäärin kerran vuoteen. Traagisesti uponneen laivan tarina – sekä sen hylky – kiinnostavat yhä ihmisiä todella paljon.
Hiljattain hylky nousi jälleen suureksi uutisaiheeksi Titan-sukellusveneen traagisen kohtalon tähden. Vaikka Seretin on ollut aina kiinnostunut Titanicista, ei hän koskaan ole itse haaveillut sukelluksesta sen luo lähes 4000 metrin syvyyteen.
– Ymmärrän ihmisten kiinnostuksen aiheeseen ja sen, että se on kiehtova hylky, mihin liittyy tuhansittain tarinoita ja ehkä vielä paljon enemmän legendoja. Ymmärrän kyllä, miksi ihmiset haluavat sen nähdä.