Lea Ansamaa sai Vuoden raittiusteko 2016 -tunnustuksen blogitekstistään. Ansamaa muistuttaa, että lasillinen alkoholilla terästettyä glögiä ei alkoholistiperheessä merkitse joulun lämmintä juhlintaa.
Lea Ansamaa sai Vuoden raittiusteko 2016 -tunnustuksen blogitekstistään Anna lapselle raitis joulu – tai koko elämä. Aihe on monelle kipeän tuttu: vanhemman alkoholinkäyttö ja se, miten pulloon tarttuminen varjostaa juhlapyhää.
– Lapsuuteni ja nuoruuteni jouluja varjosti vanhempieni alkoholismi, jonka takia jouluun liittyi aina jännitteitä ja odotuksia, jotka eivät olleet normaalia joulujännitystä, vaan joka vuonna toistuvaa pelkoa siitä, miten joulu sinä vuonna menee. Onko vanhempi humalassa? Kykeneekö seurustelemaan, valmistuvatko jouluruuat, kaatuuko joku? Tarvitaanko pakenemista oman huoneen hiljaisuuteen sammumisen katsomiselta, sammaltavan puheen ärsytytykseltä tai sänkyyn pissaamisen hajulta? Ansamaa kirjoittaa.
Lue myös: Hulppeat kulissit peittivät Sinin alkoholistiperheen salaisuuden: ”Äidin lasittuneet silmät pelottivat minua”
"Vanhempana sinä luot lastesi lapsuuden joulut"
Lapsuuden jouluista jäi myös hyviä muistoja, joihin liittyy joulun lämpö ja taika. Arpiakin kuitenkin jäi; esimerkiksi kuohuviinilasillinen tai terästetty glögi eivät merkitse Ansamaalle juhlaa.
– Olen todistanut jouluaattoiltana muutaman täydellisen sammumisen. Olen joutunut liian nuorena itse järjestämään joulua, kun vanhemmasta ei siihen ollut. Muistan vieläkin, miltä aukeavan viini- tai viinapullon korkin ääni kuulostaa, Ansamaa kirjoittaa.
– Tiesin kyllä, milloin on juotu kolmasosa pullosta ja milloin kokonainen pullo. Vaivatta tunnistin myös yhden lasin aiheuttamat reaktiot. Tiesin kaikki pullojen piilopaikat ja osasin kaataa pulloista tasaisesti lavuaariin alkoholia juuri sen verran, että vanhempi ei huomaa. Kun humala oli kovempi, määrää pystyi lisäämään, koska sitä ei enää huomattaisi.
