MTV tapasi insestioikeudenkäyntiin valmistautuvan Marlenen – "Vihaa en tunne, mutta pettynyt olen"

Hän selitti terveydenhoitajalle, että "se oli vaan yks poika", ja tenttaaminen loppui siihen.

– Siihen aikaan olen ajatellut, että tämä on varmaan ihan ok. Toinen on aikuinen, toinen on lapsi. En ole osannut miettiä, halusin vaan nopeasti pois siitä tilanteesta.

– Vihaa en tunne, mutta pettynyt olen, totta kai. Olisi monelta asialta voinut välttyä. Olisin ehkä erilainen. Saattaisi olla, että elämäkin olisi erilaista. Olisin toivonut, että apua olisi tullut, mutta en voi siitä ketään oikeastaan syyttää.

Jälkiä vartalossa, mustelmia kasvoissa

Väkivalta alkoi pian, kun Marlene saapui Norsunluurannikolta Suomeen 5-vuotiaana. Hän oli jo vuosia Suomessa asuneen isänsä ainoa lapsi, ja isän toive oli saada huolehtia tyttärestään ja suoda tälle hyvä elämä.

Marlene saapui suoraan Ouluun. Oli kylmää ja pimeää, kirkkaan valkoinen lumihanki. Marlene aloitti päiväkodin, jossa lapsen outo käytös pantiin nopeasti merkille. Lastensuojelun merkinnät vuodelta 1996 kertovat arasta ja hiljaisesta tytöstä, jolla lääkäri totesi remmin jälkiä vartalossa ja mustelmia kasvoissa.

Tilannetta yritettiin ratkaista kertomalla isälle, että ruumiillinen kuritus on Suomessa rikos. Tilannetta jäätiin seuraamaan.

Seksuaalinen väkivalta alkoi Marlenen mukaan hänen ollessa 9-vuotias. Ensimmäinen abortti tehtiin 11-vuotiaana. Yhteensä nitä oli kolme.

Lopulta hän synnytti isälleen pojan, joka on nyt huostaanotettuna.

"En tee tätä itseni takia"

Huominen oikeudenkäynti jännittää nykyisin 26-vuotiasta naista. Hän on käsitellyt tapahtunutta kuuden vuoden ajan keskustelemalla läheistensä ja ammattiauttajien kanssa.

 – Jännittää, mutta se, millä tavalla aion selvitä siitä on, että pidän mielessä, etten tee tätä itseni takia. 

Oulun käräjäoikeus alkaa käsitellä tapausta huomenna aamukymmeneltä. MTV Uutiset on paikalla Oulussa.

Seksuaalirikosasiat käsitellään yleensä suljetuin ovin uhrin suojelemiseksi, mutta tällä kertaa käsittely on julkinen Marlenen pyynnöstä.

Isäänsä hän ei ole kohdannut vuosiin.

 – En ole itse pystynyt hakemaan apua. En ole uskaltanut. Olen ajatellut, että tämmöinen asia on niin tabu. Ei kukaan uskoisi. Haluaisin nuorille sanoa sitä, että pyytäkää apua jos on mahdollista. Pyrkikää keskustelemaan.

Isä on kiistänyt syyllisyytensä rikoksiin. Jutun ratkaisee kolme ammattituomaria.