Pelastusarmeijan tuetun asumisen säätiön eli PATASin johtaja Eija Rouvali ja hänen kollegansa sosiaaliohjaaja Sari Nuutinen auttavat asunnottomia Turun seudulla. MTV Uutisten toimittaja Elise Tykkyläinen kulki yhden päivän Eijan ja Sarin matkassa.
Turku on viime aikoina noussut otsikoihin, kun 90-luvulta asti metsissä asunut mies löytyi kaupungin liepeiltä.
Samoin niin sanottu ”Metsänpeikko” löytyi Turun lähialueelta.
Vapaa-aikaa käytetään kodittomien etsintään
Eijalla ja hänen kollegallaan Sarilla on vapaapäivä, mutta kutsumustyö ei katso kalenteriin – sitä tehdään silloin, kun sydän sanoo.
Eija ja Sari tarjoavat keskustelu- ja ruoka-apua ja välittävät säätiön kautta koteja asunnottomille.
Hyppään Eijan kyytiin ja hän kertoo minulle ensi töikseen osan unelmastaan toteutuneen.
– Olemme saaneet nyt kaksi vapaaehtoista haravoimaan metsiä. He käyvät läpi näitä Turun alueen metsiä ja etsivät kodittomia, Eija kertoo.
Hän on aiemmin kertonut unelmastaan saada kaikki kodittomat pois kaduilta ja metsistä. Lisäksi hän on haaveillut vakituisesta etsintäpartiosta.
Surullisia kohtaloita
Ajamme yhdessä Turun Skanssin liepeillä sijaitsevalle metsäalueelle. Tie muuttuu hiekkaiseksi ja kapeaksi. Takapenkin ikkunasta näen toisella puolella rojun täyttämää joutomaata ja toisella puolella on metsä.
Eija ja Sari seuraavat Google Mapsin ohjeita alueelle, joka on tullut yleisövinkin perusteella.
Matkalla Eija kertoo minulle hiljattain sattuneesta tapauksesta.
– Etsimme miestä, joka oli ollut arviolta kaksikymmentä vuotta metsissä. Saimme koordinaatit poliisilta ja kävimme paikalla, jossa hän asui. Siellä olivat hänen kaikki aarteensa: vesisäiliö, taskulamppu, toppatakki ja muuta.
– Kävimme siellä useamman kerran, mutta miestä ei näkynyt. Eräänä päivänä kaikki tavarat olivat kadonneet sieltä.
Eija pohtii, voiko tapauksen taustalla olla esimerkiksi kuolemantapaus.
29-vuotias on asunut teltassa kaksi vuotta
Parkkeeraamme auton joutomaan viereen portin taakse. Sari lähtee haravoimaan aluetta. Pystytän kuvauskalustoa ja olen keskittynyt kertomaan kameralle, missä olemme ja mitä teemme.
Äkkiä Sari ilmestyy portin takaa ja tuo mukanaan teltasta löytyneen nuoren miehen.
– Hän on 29-vuotias ja asunut teltassa kaksi vuotta, Sari sanoo.
Miehellä on päässään karvahatun tapainen lakki ja yllättävän moderni ulkoilupuvun takki. Mikään hänen vaatetuksessaan ei kerro asunnottomuudesta, mutta mies on hieman kylmissään ja Sari ohjaa hänet lämmittelemään autoon.
Kerään kamerakaluston pois, kuvaaminen päättyy siihen paikkaan. Miehelle on saatava apua ja lähdemme kohti Turun keskustassa sijaitsevia Pelastusarmeijan tiloja.
Terveydenhoidon tavoittamattomissa
Tilanne on sanalla sanoen erikoinen. Seuranamme on mies, jolle olemme ensimmäinen ihmiskontakti pitkiin aikoihin. Istumme Pelastusarmeijan konttoritilojen keittiössä. Mahdumme juuri ja juuri pienen pyöreän pöydän ääreen.
Mies on juuri kieltäytynyt ruuasta – kahvi maistuu kylmissään olevalle paremmin. Hän pitelee hammastaan ja valittelee, ettei ole päässyt hammaslääkäriin. Eija ja Sari tarjoavat ksylitolia avuksi.
– Saat tästä ihan omaksi nämä kaksi pussia purukumia, Sari sanoo.
Miehelle kerrotaan, että hän on oikeutettu perussosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon.
Asuntoa tarjotaan
Eija ja Sari tarjoavat mahdollisuutta siirtyä PATAsin hätämajoitusyksiöön odottamaan sosiaalitoimen palvelutarpeen arviointia. Mies kieltäytyy.
Edellinen kokemus yksiössä asumisesta on liian tuoreessa muistissa – mies oli ajautunut siellä itsetuhoisuuden partaalle. Tunne siitä, että seinät kaatuvat päälle, ajoi nuoren miehen telttaan.
– Entä jos kuitenkin kävisit siellä asunnossa ja olisit siellä vaikka vain viikonlopun? Voisit käydä suihkussa ja me voisimme pestä vaatteitasi, Eija ja Sari vakuuttelevat.
– Sitten voitaisiin katsoa tilannettasi maanantaina uudestaan ja voisit päättää, haluatko jäädä asuntoon, vai lähteä takaisin telttaan, he jatkavat.
Mies pudistelee päätään.
Hän kertoo, ettei hänellä ole ystäviä, eikä hän ole yhteyksissä perheeseensä. Hän käy päivittäin keskustassa, mutta Turun Kaupungin kirjastoon hänellä ei ole enää mitään asiaa.
Mies ei kerro tapauksesta tarkemmin, mutta jostakin syystä hänelle on määrätty sinne omien sanojensa mukaan porttikielto.
Huoli herää miehen terveydentilasta
Keskustelutuokiomme jälkeen mies päättää lähteä kadulle ja kertoo jatkavansa teltta-asumistaan.
Niin Eijalla kuin Sarillakin herää huoli miehen jaksamisesta, kun he katsovat hänen loittonevaa selkäänsä.
Miehen puhe on ollut poukkoilevaa, eivätkä Sari ja Eija uskalla jättää häntä oman onnensa nojaan.
– Nuorukainen kieltäytyy avusta, mutta pitkän keskustelun aikana heräsi suuri huoli hänen terveydentilastaan. Soitimme hätänumeroon ja toivomme viranomaisten pystyvän auttamaan häntä, Eija sanoo.
"Väkivallan uhka on läsnä"
Eija ja Sari ovat usein ensimmäisiä ihmiskontakteja, joita teltassa asuva kohtaa pitkään aikaan.
– Lähestyn heitä ihan normaalisti. Sanon hei ja mitä kuuluu. Vähän kysellään, mikä on mieliala. Kysymme myös, onko tämä hänen oma valintansa ja tietääkö hän, että mahdollisuus on myös toisenlaiseen elämään.
Joskus tilanteet saattavat olla painostaviakin.
– Sosiaali- ja terveysalalla väkivallan uhka on lähes päivittäin läsnä. Mutta me olemme koulutettuja ammattilaisia ja osaamme lähestyä ihmistä. Osaamme myös perääntyä tarvittaessa. Emme lähde uhkarohkeasti lähestymään ketään, Eija kertoo.
Raision tuntumassa on retkeily- ja lenkkeilymaasto, johon Eija on saanut useamman vihjeen: siellä asuu joku mies teltassa.
Koordinaateissa mainitaan "koivikko", joka on nuotiomajan vieressä. Edeltävällä viikolla Eija ja Sari ovat haravoineet aluetta läpi pimeässä. He eivät löytäneet ketään.
Nyt olemme siellä keskellä kirkasta päivää ja kirpeä tuuli puhaltaa kasvoillemme. Siirrymme syvemmälle metsään. Minä jään Eijan kanssa tekemään haastattelua kameralle ja Sari siirtyy eteenpäin.
Hetken päästä metsästä kuuluu ääniä. Sari soittaa Eijalle.
– Löysin sen miehen, Sari sanoo.
Miehellä on puiden katveessa harmaa teltta.
– Se maksoi kolmisen sataa euroa, mies kertoo.
Kyseessä ei ole mikään halpa "festariteltta", vaan ihan ehta vaellusteltta. Mies kertoo, että se pitää hyvin tuulen ja sateen. Hänellä ei ole halua lähteä metsäkodistaan pois. Teltta pitää lämpöä hyvin.
Mies on arviolta 50-60-vuotias ja kertoo asuneensa kolmekymppisestä asti metsissä eri puolilla Suomea.
Kaikki eivät ota apua vastaan
Asunnottomuuden syyt ovat moninaisia. Kaikki eivät halua ottaa vastaan tarjottua apua ja moni jää teltta-asumukseen omasta vapaasta tahdostaan.
– Kerroimme miehelle, keitä olemme. Kodista puhuttaessa hän toi useampaan kertaan esille päihdeongelmansa, eikä voinut uskoa, ettei se olisi este asunnon saamiselle. Hän ei uskonut todeksi haluamme auttaa häntä.
Päihteidenkäyttö ei ole aina este avun tarjoamiseen.
– Toimimme asunto ensin -periaatteella. Jollei ole kotia, muidenkin ongelmien hoito on lähes mahdotonta, Sari sanoo.
– Miehen puheissa kuulsi pettymys ja epäluottamus järjestelmään. Luottamus ihmisiin oli häneltä mennyt jo vuosikymmeniä sitten. Se on jokaisen oma asia ja oma päätös, ottaako apua vastaan, Eija toteaa.
Pienen keskustelutuokion jälkeen Raision mies tekee päätöksensä jäädä metsä-asumukseensa. Lähdemme Eijan ja Sarin kanssa kohti autoa ja mies kävelee telttaansa kohti.
– Lähden viemään roskia, hän toteaa.
Tunnollinen mies tekee juuri niin kuin on sanonut: kantaa roskanyssäkkänsä pois metsästä. Pian näemme auton ikkunasta hänet polkupyöränsä selässä.
Mieleeni tulvii kysymyksiä: Monikohan vastaan tuleva pyöräilijä asuu teltassa? Mistä me tiedämme kadulla kulkiessamme, kuinka monella vastaantulijalla on koti?
Turun lähimetsissä on arviolta kymmeniä asunnottomia
PATASin arvion mukaan pelkästään Turun seudun metsissä asuu tällä hetkellä kymmeniä ihmisiä metsissä ja erilaisissa teltta-asumuksissa kaupungin liepeillä. Vinkkejä heistä tulee jatkuvasti sekä yleisöltä että poliisilta.
Sari ihmettelee, miten on mahdollista, että köyhyystutkija sanoi hiljattain haastattelussa, ettei Suomen metsissä asu paljoakaan ihmisiä.
– Kyllä näihin asioihin voisivat jo päättäjätkin ottaa kantaa. Luimme hänen haastattelunsa ja jäimme pohtimaan, mistä hän nämä tiedot on saanut, hän sanoo.
– Olemme pienellä resurssilla nyt jo pieneltä alueelta löytäneet kaksi henkilöä, jotka ovat kertoneet asuneensa jopa kymmeniä vuosia metsässä. Heidän lisäkseen olemme löytäneet tässä lyhyessä ajassa kolme sellaista, jotka ovat asuneet metsissä joitain vuosia. Vaikea ajatella, että tässä olisi Suomen kaikki metsässä asuvat henkilöt.
Eija ja Sarin ajatuksia voi lukea esimerkiksi PATAsin facebook -sivulta.