MTV Berliinissä Ukrainan pakolaisten ensimmäisellä välipysäkillä: "Lapset helpottuivat, ettei kuulu ammuntaa eivätkä pommit putoile"

Muutaman sadan metrin päässä seisoo jykevänä Saksan liittopäivätalo, 900 kansanedustajan työpaikka. Samaan aikaan, kun liittopäiväsalissa keskustellaan sotaa pakenevien ukrainalaisten aiheuttamien kustannusten ja vastuiden jakamisesta valtion, osavaltioiden ja kuntien kesken, auttavat sadat Berliinin evankelisen kaupunkilähetyksen vapaaehtoiset kädestä pitäen ukrainalaisia asemalaitureilta tähän ensimmäiseen jättitelttaan rakennettuun vastaanottopisteeseen.

Täältä matka jatkuu eri puolille Saksaa, joko vastaanottokeskuksiin tai sukulaisten ja ystävien suojiin. Ukrainalaisia ei rekisteröidä virallisesti turvapaikanhakijoiksi, heillä on oikeus oleskella, työskennellä ja käydä koulua Saksassa vähintään vuoden ajan, tilanteen vaatiessa pidempäänkin.

Berliinin kaupunkilähetyksen lehdistövastaava Barbara Breuer kertoo, että kolme viikkoa sitten tilanne oli kaoottinen, kun ensimmäiset ukrainalaisperheet saapuivat. Hänen mukaansa kukaan ei uskonut, että sota todella alkaisi. Berliiniläisten auttamishalu oli kuitenkin valtava, asemahallissa seisoi satoja kaupunkilaisia lappujen ja kylttien kanssa tarjoamassa huonetta tai asuntoa sotaa pakeneville ensisuojiksi. Asemalle virtasi myös ruoka- ja vaateapua. Parissa viikossa aseman eteen saatiin kuljetuskonteista ja ravintolateltoista rakennettua vastaanottokylä, jonka kautta pakolaisten matka jatkuu turvallisesti eteenpäin.

– Meillä on vapaaehtoiset avustajat odottamassa asemalaiturilla junia. He saattavat niin yksittäiset tulijat kuin perheet kädestä pitäen tänne vastaanottokylään. Täällä he voivat rauhoittua matkan rasituksesta, syödä ja juoda, syöttää lapsensa ja levätä. Meillä on niin ukrainaa kuin venäjää puhuvia tulkkeja auttamassa kaikissa mahdollisissa kysymyksissä, Barbara Breuer kertoo.

"Vasta ensimmäinen välipysäkki"

Pako sodan alta ja oman kodin jättäminen, myös perheiden hajoaminen miesten jäädessä Ukrainaan, aiheuttaa monille syvää huolta. Breuerin mukaan kaupunkilähetyksellä on vastaanottoteltoissa ympäri vuorokauden kokeneita kriisityöntekijöitä, psykologeja, diakoneja ja pappeja keskustelemassa tulijoiden kanssa.

– Kun huomaamme, että jollakin tulijalla on psyykkisesti todella raskasta, pyrimme tulkkien ja näiden ammattilaisten avulla auttamaan heitä ja luomaan toivoa asioiden järjestymisestä. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen välipysäkki tällä pakomatkalla, paikka hengähtää hetki rauhassa turvallisessa ympäristössä.

Breuerin mukaan tyypillisin tulija on äiti kahden lapsen ja oman äitinsä kanssa. Miehiä tulee vähän, koska 18–65 vuotiaat ukrainalaismiehet on määrätty reserviin.

– Huoli lapsista ja heidän kokemastaan on valtava. Yritämme luoda tänne turvallisen tunnelman ja tästä eteenpäin heillä on osoite sekä vastaanottajat Saksan eri osavaltioissa, täältä teltoista heidät ohjataan busseihin, jos sukulaisia tai tuttavia ei ole apuaan tarjoamassa.

"Auttamishalu on hämmästyttävä"

Berliinin vastaanottoasema toimii kaupungin tukemana, kaupunkilähetystöllä on siellä tällä hetkellä kaikki työntekijänsä. He koordinoivat useiden satojen vapaaehtoisten ja tulkkien työtä niin, että toiminta on käynnissä 24 tuntia. Breuerin mukaan osa vapaaehtoisista on töissä joka päivä, osa muutaman päivän viikossa, osa muutaman tunnin parina päivänä viikossa.

– Tämä yhdistää meitä, eilen törmäsin naistuomariin, johon olen tutustunut kuorossa, Hän auttaa täällä muutaman tunnin joka päivä. Auttamishalu on kova ja sitä voi toteuttaa monella tavoin. Voi hakeutua auttamaan tänne, voi auttaa niitä yhdistyksiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, voi auttaa rahallisesti tai jos on kielitaitoa niin voi hakeutua tulkkaamaan vastaanottopisteisiin eri puolilla maata. Saksassa asuu paljon ukrainalaisia ja venäläisiä jo ennestään ja heidän auttamishalunsa on valtava.

Yksi näistä ukrainalaisista apuaan tarjoavista on Berliinissä viidettä vuotta opiskeleva, Odessasta kotoisin oleva Natalia Lavrova. Hän ei sanojensa mukaan pystynyt seuraamaan sodan sytyttyä enää kotoa käsin vaan hakeutui vapaaehtoiseksi auttajaksi rautatieasemalle.

– Tunsin velvollisuudekseni auttaa, koska opiskelen ja työskentelen täällä Berliinissä. Ukraina on minun maani, he ovat minun kansani ja perheeni. Oli mahdotonta vain istua kotona ja katsoa uutisia.

Lavrovan mukaan berliiniläisten auttamishalu on hämmästyttävää. Asemalla on koko ajan yksityisiä ihmisiä tarjoamassa tilapäistä majoitusta tulijoille.

Toiveena, ettei tällä kertaa riitauduttaisi auttamisesta

Rautatieaseman vastaanottokylässä vieraillut Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier totesi vierailun jälkeen, että hän on vakuuttunut siitä, että saksalaisten auttamishalu jatkuu myös ensimmäisten viikkojen jälkeen.

– Se mitä täällä näin ja koin, kuulin keskusteluissa vapaaehtoisilta, olen vakuuttunut että kaikki ymmärtävät, että auttamisen tarve voi jatkua hyvin pitkään ja siihen on sitouduttu.

Saksa otti vuosien 2014–2016 pakolaiskriisissä vastaan yli miljoona Syyrian ja Afganistanin sotaa pakenevaa. Liittokansleri Angela Merkel totesi silloin tv-haastattelussa, että Saksa kyllä selviää tästä. Kymmenet tuhannet sotaa pakenevat jopa kävelivät Unkarin ja Itävallan kautta Saksaan. Pakolaisten sijoittamisesta ja kustannusten jakamisesta syntyi repivää riitelyä niin valtion, osavaltioiden kuin kuntien kesken. Saksan presidentti toivoo, että tuo riitely on tällä kertaa vältettävissä.

– Se on suurin toive täällä vastaanottokylän vapaaehtoisten parissa, että tuo riitely tällä kertaa vältettäisiin. Meillä on valtava vastuu ja tehtävä, tänne on tullut jo 150 000–160 000 pakolaista ja joka päivä tulee vähintään kymmenen tuhatta ihmistä lisää tämän pisteen kautta.

Steinmeier oli vierailunsa jälkeen liikuttunut keskusteluista sotaa paenneiden lasten kanssa.

– Lapset olivat helpottuneita, että he ovat päässeet tänne Berliiniin, Saksaan, jossa ei kuulu kiväärien ammuntaa ja pommit eivät putoile. Ja he haluavat, näin he kertoivat, päästä nopeasti kouluun ja päästä tutustumaan uusiin leikkikavereihin. Toivon, että me voimme toteuttaa tuon toiveen seuraavina päivinä ja viikkoina.