Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on kiinteät yhteydet Ukrainaan. Nyt Suomessa töissä olevat ukrainalaiset tuovat perheitään turvaan tänne. Joukkoon liittyy matkan varrelta pakolaisia, joilla ei ole mitään siteitä Suomeen. Tärkeintä oli päästä sodan jaloista.
Alexandra ja Niko Ahlqvist ovat maatalousyrittäjiä, joiden tila työllistää ympärivuotisesti kymmenen ukrainalaista ja kesäsesongin aikaan työntekijöitä on noin sata.
Ukrainan sodan alettua Ahlqvistit ovat antaneet maillaan olevia asuinrakennuksia sotaa pakenevien käyttöön.
– Tämä sai alkunsa siitä, että ne meidän työntekijät, joilla perheet olivat yhä Ukrainassa, pyysivät saada hakea vaimonsa ja lapsensa tänne, kertoo Alexandra Ahlqvist.
– Totta kai se sopi meille. Ensin tuli työntekijöiden perheitä, mutta pian alkoi tulla kyselyjä muiltakin. Ja koska meillä on tarkoitukseen sopivia tiloja, tietenkin autamme.
Spontaani ja yksityinen
Vihdissä sijaitsevat Tervalammen kartanon maat ja rakennukset ovat Ahlqvistien omistuksessa ja siellä riittää tilaa.
– Tähän asti on menty omilla resursseilla ja kyläläisten lahjoitusten varassa, mutta vaikka tilaa on, tarvitaan myös ruokaa ja vaatteita.
Tällä hetkellä Ahlqvistien tiloissa on noin kaksikymmentä sotaa paennutta ihmistä – naisia ja lapsia. Lisää ukrainalaisia odotetaan saapuvan lähipäivinä.
– Edellisvuosilta tutut kausityöntekijät ovat ottaneet yhteyttä ja kysyneet, voiko meille päästä. Totta kai he voivat tulla, sanoo Alexandra Ahlqvist.
Ahlqvisteilla on nyt spontaanisti syntynyt yksityinen Ukrainan sotapakolaisten majoitus.
Tulijat ovat matkustaneet vuorokausikaupalla autoilla, junilla, linja-autoilla ja lopulta laivalla päästäkseen turvaan. Lähtö on ollut nopea ja matka hankala, siksi heillä ei ole ollut matkatavaroita.
– Heillä oli vain päällään olevat vaatteet, kun he tulivat, kertoo Alexandra Ahlqvist.
Rauhallista ja surullista
Ukrainasta tulleet naiset esittelevät toimittajalle kännyköistään kuvia ja videoita kotimaastaan. Uutisista tuttua kuvamateriaalia he esittelevät tyyninä, mutta silmät kostuvat ja ääni sortuu, kun puhelimesta löytyy kuva omasta kodista, johon on osunut ammuksia. Yhteistä kieltä ei ole muutamaa englannin sanaa lukuunottamatta, mutta ei niitä tarvitakaan. Kuvat puhuvat.
