MTV-analyysi Italiasta: Jos Renzi kaatuu, EU natisee taas liitoksistaan

Politiikan pop-tähtenä valtaan noussut toskanalainen Matteo Renzi on viime päivinä sukkuloinut ahkerasti ympäri Italiaa. Hän yrittää viime hetkillä kääntää kannastaan epävarmat italialaiset perustuslakiuudistuksen kannalle.

Erityisen pontevasti Renzi on kiertänyt Sisiliassa ja Etelä-Italiassa. Ei siksi, että juuri etelässä vastustettaisiin historiallista perustuslakiuudistusta. Vaan siksi, että sisilialaiset, kampanialaiset, kalabrialaiset ja apulialaiset aikovat sanoa äänestyksessä haisevan vastalauseensa Euroopan unionille.

Ja unionia liikaa hyysäävälle Matteo Renzille.

Nuori pääministeri halutaan kaataa. Maksoi mitä maksoi. Renzi on Italian Barack Obama. Hän rynni sosialisten johtajaksi ja pääministeriksi juhlittuna uudistajana. Tulokset eivät kuitenkaan ole tyydyttäneet äänestäjiä. Nyt on laskun aika.

Varsinaisesti italialaisten pitäisi sanoa kyllä tai ei uudistukselle, jolla tehostetaan saapasmaan parlamentin toimintaa. Italiassa on läntisen maailman kallein ja tehottomin kaksikamarinen kansanedustuslaitos. Kaikki lait ja myös hallituksen kokoonpano pitää hyväksyttää sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.

Tästä Renzi haluaa päästä eroon, jotta taloudellisissa vaikeuksissa olevaa maata voitaisiin hallita ja johtaa tehokkaammin. Italian kilpailukyvystä huolta kantava talouselämä ja eri alojen ”eliitit” tukevat uudistusta väkevästi.

Tästä tuesta on pääministerille loppumetreillä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisten parin viikon takaisten mittausten mukaan yli puolet italialaisista aikoo äänestää uudistusta vastaan. Loppupeleissä he haluavat päästä eroon Renzistä. Ja myös ”eliitistä”.

Populistijohtajat, viiden tähden liikkeen Beppe Grillo ja pohjoisen liigan Matteo Salvini, ovat onnistuneet kääntämään koko perustuslakipaketin pääministeriä vastaan. Myös Renzin entinen tukija Silvio Berlusconi kehottaa kannattajiaan sanomaan ei hallituksen hankkeelle.

Kadunmiehet ja –naiset ovat vakuuttuneita, että Renzi ajaa sittenkin vain omaa tai omiensa etua. Ja että Italiaa ollaan viemässä kohti harvainvaltaa.

Vielä muutama vuosi sitten vain harvat italialaiset suostuivat ääneen puolustamaan nykyistä poliittista järjestelmää ja parlamentin eduista nauttivaa rälssiä. Nyt on yllättäen toinen ääni kellossa.

Sosialistipääministerin suurimmaksi synniksi on kuitenkin nousemassa EU-myönteisyys. Renzi on kansanäänestyskampanjansa loppumetreillä yrittänyt kääntää takkiaan. Brysselin ja Berliinin ruoskiminen ei kuitenkaan tunnu uskottavalta eikä se vakuuta epävarmoja äänestäjiä.

Italia on unionin kriittisimpien haasteiden eli euron tulevaisuuden ja pakolaiskriisin polttopiste. Italialaisten enemmistö syyttää maan talousongelmista Euroopan unionia ja Saksa-vetoista säästölinjaa. Näin siitäkin huolimatta, vaikka Rooman hallitus on onnistunut puristamaan myönnytyksiä velka- ja vajetavoitteisiin.

Pakolaisvirta Välimeren yli hiertää vielä enemmän. Muita EU-maita ei Turkin kanssa solmitun pakolaissopimuksen jälkeen ole liiemmin kiinnostanut se, että Italiaan on tänä vuonna tullut jo noin 160 000 turvapaikanhakijaa. Tämä paine rassaa erityisesti maan eteläosia.

Hyvällä syyllä voi sanoa, että italialaiset kaatavat perustuslakiuudistuksen sunnuntain kansanäänestyksessä, koska halvaantunut EU ei pysty ratkaisemaan euroon ja pakolaisiin liittyviä ongelmia. Brexitistä ja muista takaiskuista huolimatta EU-eliitti jatkaa ylimielistä linjaansa ja tasoittaa tietä populistien vaalivoitoille eri puolilla Eurooppaa.

Jos tai kun Matteo Renzin hallitus häviää kansanäänestyksen, Rooma ei tietenkään romahda. Italia vaipuu pikemminkin syvään poliittiseen koomaan, jossa uudistukset eivät etene ennen seuraavia vaaleja. Ne saatetaan pitää jo ensi vuonna ja niissä Italian ”Trumpit” eli Beppe Grillo ja Matteo Salvini nousevat todennäköisesti valtaan.

Tämä olisi kohtalokasta Euroopan unionille. Kolmanneksi suurin jäsenvaltio ja kansantalous rimpuilisi irti euroalueen pakkopaidasta. Grillo on jo ilmoittanut haluavansa kansanäänestyksen eurosta. Pahimmassa tapauksessa koko rahaliiton tulevaisuus on vaakalaudalla.

Pakolaispolitiikassa Grillo ja Salvini lähtisivät seuraamaan Unkarin Viktor Orbanin jalanjälkiä. Myös tämän täyskäännöksen seuraukset olisivat dramaattisia.

Jo ennen ennenaikaisia vaaleja Italian ja samalla koko euroalueen rahoitusjärjestelmä voi ajautua vakavaan kriisiin. Italian pankeilla on salkuissaan pelottavan paljon järjestämättömiä lainoja. Poliittinen epävarmuus voi johtaa siihen, että vaikeuksissa olevat finanssitalot eivät saa markkinoilta uutta pääomaa järkevään hintaan.

Tällä taudilla on taipumus tarttua valtionlainoihin. Jos niiden korot lähtevät nousuun, Italia on nopeasti samassa tilanteessa kuin vuonna 2011.

Maan lainanhoitokustannukset nousevat liian korkeiksi ja muiden EU-maiden sekä Euroopan keskuspankin on riennettävä apuun. Silloin on käytävä euron pelastamisen nimissä taas kerran ehkä myös suomalaisten kukkaroilla.