Italialaisten vastalause oli haiseva. Vanha valta puoluekentän molemmilla laidoilla kärsi nöyryyttävän tappion. Yli puolet äänistä meni protestoijille ja populisteille. EU:n loistava tulevaisuus on takana, jos sama meno jatkuu myös muualla.
Viisaat ja valveutuneet eivät suostuneet pelkäämään pahinta Italiassa. Ehkä se tapahtui juuri siksi, että eivät.
Kameleonttimaisen Viisi tähteä -populistiliikkeen nousu Italian ylivoimaisesti suurimmaksi yksittäiseksi puolueeksi on joka tapauksessa sensaatio. Viisaista ja valveutuneista huolimatta.
Toinen jytky tehtiin poliittisen pallokentän oikealla laidalla.
Entinen provinssipuolue Pohjoinen liiga, nykyään lyhyesti vain Liiga, kiilasi keskustaoikeiston suurimmaksi ryhmäksi. Ohi ex-pääministeri Silvio Berlusconin Forza Italian.
Kun tähän ynnätään äärioikeistolaisten Italian veljet -puolueen ääniosuus, saadaan karu lopputulema: yli puolet italialaisista näyttää keskisormea vanhalle vallalle, menokuria vaativalle Euroopan unionille ja osa hyvin hyökkäävästi myös ulkomaalaisille.
Vanha valta passitettiin huutokuoroon
Vanhan vallan tappio on kirvelevä. Sekä vasemmalla että oikealla.
Vuoden 2014 EU-vaaleissa komeettamaisesti noussut Italian sosiaalidemokraattien (Partito Democratico = PD) johtaja Matteo Renzi teki kaikkien aikojen mahalaskun. PD:n suosittu pääministeri Paolo Gentiloni ei pystynyt pysäyttämään syöksykierrettä.
PD on ollut Brysselin, Pariisin ja Berliinin toivo Italiassa. Nyt äänestäjät passittivat puolueen todennäköisesti oppositioon.
Moni povasi Silvio Berlusconille uutta tulemista. Minä muiden mukana.
EU-pääkaupungeissa toivottiin, että keskustaoikeiston voittaessa Berlusconi ja Forzan pääministeriehdokas, EU-parlamentin puhemies Antonio Tajani, pitävät Italian kaidalla tiellä. Myös näille ”luottomiehille” kävi kalpaten.
Liigan johtaja, Euroopan unionia ja ulkomaalaisia karkeasti suomiva Matteo Salvini kohosi vaalivoittonsa ansiosta keskustaoikeiston ykkösmieheksi ja pääministeriehdokkaaksi.
Hurmiota ei hyödynnetty
Miksi italialaisten protesti oli näin tyly? Siksi, että PD:n Matteo Renzi tärväsi tuhannen taalan paikan.
Vuosina 2014 ja 2015 Italia oli EU- ja Renzi-hurmiossa. Nuori toscanalainen ei kuitenkaan osannut eikä pystynyt toteuttamaa lupauksiaan paremmasta Italiasta ja Euroopasta.
Seuraaja Paolo Gentiloni jatkoi edeltäjänsä talousuudistuksia. Osin hyvällä menestyksellä.
Äänestäjien mielestä tulokset olivat kuitenkin liian laihoja.
Iso osa italialaisten protestista kohdistuu Euroopan unioniin ja sen mahtimaihin. Italia on joutunut rimpuilemaan sekä finanssi- että pakolaiskriisin kanssa kovin yksin. Ilman Brysselin, Pariisin ja Berliinin mainittavaa tukea.
Ainoa, joka tuki finanssikriisissä, oli Euroopan keskuspankki.
Vielä kymmenen vuotta sitten 58 prosenttia italialaisista sanoi luottavansa Euroopan unioniin. Viime syksynä enää vain 38 prosenttia oli samaa mieltä.
Viittä tähteä ei voida ohittaa
Italian vaalitulosta on erittäin vaikea taivuttaa toimivaksi hallitukseksi. Avainasemassa on presidentti Sergio Mattarella. Koalitiomahdollisuuksia tunnustellaan hänen nuottiensa mukaan.
Mattarella tiedetään maltin ja tolkun ihmiseksi, joka vieroksuu ääriryhmiä. Presidentti ei kuitenkaan voi ohittaa kiistatonta vaalivoittajaa eli Viisi tähteä -liikettä.
Tähän asti se on perustajansa, koomikko Beppe Grillon johdolla torjunut hallitusyhteistyön muiden kanssa. Nykyinen ykkösmies, nuori Luigi Di Maio on valmiimpi neuvottelemaan.
On vaikea kuvitella, että vanhaa valtaa vastustamalla voittoon kirinyt ryhmittymä muodostaisi hallituksen demareiden tai Berlusconin Forzan kanssa. Populistit Di Maio ja Liigan Salvini saattavat löytää toisensa, vaikka Viisi tähteä torjuu Salvinin jyrkän pakolaislinjan.
Euroopan unionille ja myös markkinoille puhdas populistihallitus olisi hyytävän kylmä suihku. Pahin kaikista mahdollisista vaihtoehdoista.
Käy hallitusneuvotteluissa miten tahansa, Brysselissä, Pariisissa ja Berliinissä voidaan pitkäksi aikaa unohtaa Rooman tuki, kun EU:ta ja euroaluetta uudistetaan. Presidentti Emmanuel Macronin ja liittokansleri Angela Merkelin pitää saada juna liikkeelle kahdestaan. Ja nopeasti.
Macronin valinnan jälkeinen myötätuuli on hiipumassa. Saksan hallitusvääntö kesti liian kauan ja päälle päätteeksi Merkelin kolmas suuri koalitio on kaikkea muuta kuin suvereeni.
Jos Macron ja Merkel eivät pysty lunastamaan lupauksiaan, EU:n loistava tulevaisuus on oikeasti takana. Italian vaalitulos on pysäyttävä todiste siitä, mihin tuhannen taalan paikan tärvääminen voi johtaa.