Perustuslakiuudistuksen ja pääministeri Matteo Renzin kaatuminen pysäyttää Italian. Pankit ja niiden omistajat – siis tavalliset italialaiset – ovat häviäjiä. Avun pitää tulla Brysselistä ja muista EU-pääkaupungeista.
Italia on tottunut poliittisiin äkkikäännöksiin. Sotien jälkeen maassa on ollut yli 60 hallitusta. Sunnuntain kansanäänestyksen tulos ei siksi tarkoita, että Rooma romahtaa.
Saapasmaassa palataan vanhaan tuttuun pysähtyneisyyden aikaan, jossa poliittiset ja lehmänkaupat ja suhmuroinnit ovat arvoja sinänsä. Talouden kannalta tärkeät uudistukset putoavat asialistojen alapäähän.
Vaikka Renzi jättää pääministerin tehtävät, hänen koalitionsa jatkaa kohtuullisen parlamenttienemmistön turvin. Pääministeriksi nousee joku nykyisistä ministereistä. Sitoutumaton valtiovarainministeri Pier Carlo Padoan on vahvoilla.
Hallituksen keskeinen tehtävä on säätää uusi vaalilaki. Sellainen, joka suosii voittanutta koalitiota ei yksittäistä puoluetta. Näin maahan saadaan kivuttomammin toimintakykyisiä enemmistöhallituksia.
Tämä olisi kaikkien muiden paitsi populistisen Viiden tähden –liikkeen ja sen johtajan Beppe Grillon etu. Laki voisi estää Grillon nousun valtaan vaaleissa, jotka pidetään viimeistään vuonna 2018. Kukaan ei halua samaan hallitukseen öykkäröivän entisen koomikon kanssa.
Pahinkin voi kuitenkin tapahtua. Jos Matteo Salvinin johtama separatistinen Lega Nord menestyy riittävän hyvin, Viiden tähden –liikkeen vetämä hallituskoalitio on mahdollinen. Valitettavasti.
Vaikka dramaattista poliittista myllerrystä ei tule, perustuslakiuudistuksen kaatuminen on Italialle ja koko Euroopalle raskas tappio. Maanosan kolmanneksi suurimman kansantalouden uudistuskooma jatkuu. Toiveet tehokkaammasta päätöksenteosta ja kilpailukyvyn kohentumisesta voidaan taas unohtaa pitkäksi aikaa.