Helena Petäistön kolumni: Tuleeko "Euroopan vaarallisimmasta naisesta" Italian pääministeri? Giorgia Meloni saattaa kyetä siihen, missä Marine Le Pen epäonnistui

Tämän sunnuntain Italian vaaleista uhkaa tulla vedenjakaja Euroopan poliittisessa historiassa. Jos fasistitaustainen Giorgia Meloni nousee pääministeriksi niin kuin pelätään, hänestä tulee ensimmäinen äärioikeistojohtaja ison EU-maan ja Unionin perustajavaltion hallituksen päämiehenä. Hän onnistuisi siis tekemään sen, missä Ranskan Marine Le Pen on aina epäonnistunut.

Oikeastaan vain yksi kysymys on enää epäselvä: Kuinka selvään voittoon oikeistokoalitio lopulta yltää? Ja ennen kaikkea Giorgia Melonin puolue, Fratelli d’Italia eli Italian veljet, jonka juuret ovat fasismissa, joka sivumennen sanottuna sai alkunsa juuri Italiasta. Mielipidemittausten mukaan Melonin puolueella on peräti 25 prosentin kannatus, ja oikeistokoalitio voi yltää aina 50 prosentin kannatukseen.

Mitä Italian hyppy tuntemattomaan merkitsee Euroopan unionin tulevaisuudelle, sitä mietitään otsa kurtussa eri puolilla Eurooppaa. Pienemmän maan, Unkarin, venkoilu oikeistopopulistien johdolla on jo ollut tarpeeksi suuri koettelemus EU:n toimivuudelle ja sietokyvylle. Eikä etenkään tässä tilanteessa, jossa EU kärvistelee sodan, energiakriisin, talouslaman ja ilmastokatastrofin kourissa, maanosa totisesti tarvitse enää poliittista lamaannusta.

Kaikkialla toivotaan, ettei maanantaiaamuna herätä ainakaan oikeistokoalition murskavoittoon. Toiveisiin kuuluu myös se, ettei keskenään nahisteleva koalitio pysyisi kauan kasassa, kun tositoimet ovat edessä energiakriisin ja geopoliittisten kysymysten kanssa. Lohdullista onkin tietää, että viimeisten 25 vuoden aikana Italian hallitusten ikä on ollut keskimäärin 1,5 vuoden luokkaa.

Korttitalo huojuu

Tosiasiassa ääri- ja muun oikeiston kokoon kursima koalitio on kyllä melkoisen huojuva korttitalo. Julkisivun takana käydään kovaa keskinäistä taistelua, sillä toisen ääroikeistopuolueen, Legan, Matteo Salvini, Italia Forzan Silvio Berlusconi ja Italian veljesten Giorgia Meloni ovat lähes kaikista tärkeistä asioista eri mieltä. Mielipiteitä suurten egojen välillä jakavat EU:n elvytyspaketin ehdot, sota-apu Ukrainalle, Venäjä-pakotteet ja linjaus Italian budjettikurista tai -vajeesta.

Tarkkaa sihtiä suunnataan tänä iltana myös Legan vaalitulokseen, sillä jos sen kannatus jää alle kymmenen prosentin ja varsinkin jos joku muu ohittaa sen pohjoisessa, tuloksena on shokki koko puolueelle, jonka johtaja Matteo Salvini on tunnetusti Putinin käsikassara Italiassa. Giorgia Meloni esiintyy sentään transatlantisten suhteiden vaalijana eikä halua suututtaa Yhdysvaltoja.

Italialaisten politiikan tutkijoiden mukaan Salvinin Lega, entinen Pohjoisen liitto, natisee kovasti liitoksistaan, sillä osa sen kannattajista haluaa palata puolueen juurille itsenäisen Pohjois-Italian vaatimiseen ja osa pysytellä nykyisenä koko Italian asiat kattavana puolueena. Mitä koko Italian ongelmiin tulee, Salvini vaatii, että maan budjettivajetta syvennettäisiin 30 miljardiin euroon ja poistuvan pääministeri Mario Draghin ponnistelut budjettitasapainon puolesta heitettäisiin roskakoppaan.

Keskustavasemmisto, jossa hääräävät entiset pääministerit Matteo Renzi ja Giuseppe Conti, ei ole onnistunut kokoamaan osiaan koalitioksi nykyisen johtajansa Enrico Lettan yrityksistä huolimatta. Ennen Mario Draghia merkittävimmän Eurooppa-henkisen pääministerin Matteo Renzin keskustalaisen puolueen kannatus on seitsemän prosentin luokkaa. Rämäpäinen Renzi haaveilee vaa’ankieliasemasta Italian ikuisesti epävakaassa parlamentissa.

Miten suhteet EU:n suuntaan?

EU:ssa taas kysymys kuuluu: Pitääkö nyt valmistautua jatkuvaan vastakkainasetteluun, joka uhkaa ennemmin tai myöhemmin vakavasti Unionin yhtenäisyyttä, vai päästäänkö EU:n vanhan perustajavaltion uuden hallituksen kanssa sittenkin jonkinlaiseen yhteistyöhön? Grazie à Dio, Luojan kiitos, mitä lähemmäs vaaleja on tultu, sitä todennäköisemmältä ainakin jonkinlaisen yhteistyön mahdollisuus näyttää – ehkä.

Aivan viime päivinä entistä enemmän voittoonsa varautuva Giorgia Meloni on nimittäin ojentanut rauhan piippua niin liike-elämän, kansainvälisten kumppanien kuin EU:nkin suuntaan. Hän on lieventänyt EU-komissioon kohdistamaansa arvostelua ja on huomattavasti maltillisempi kuin Matteo Salvini. Myös Venäjä-linjauksissaan hän on melkeinpä lähempänä Draghin hallituksen linjaa kuin monet Draghin omista kannattajista, ja ennen kaikkea hän jatkaa transatlantisten suhteiden tärkeyden korostamista.

Jacques Delors -instituutin arvion mukaan Giorgia Meloni johtama hallitus on pikemminkin Brysselin kuin Euroopan vastainen. EU-vastaisuus ei ole Italiassa enää yhtä suosittua kuin vielä muutama vuosi sitten, kun Välimeren yli vyöryvät pakolaisvirrat saivat italialaiset tuntemaan itsensä yksin jätetyiksi ilman muiden EU-maiden tukea.

Tosiasiassa Melonin puhe EU:n suuntaan vaihtelee rauhoittelevasta uhkaavaan. Hän on sanonut selvästi haluavansa neuvotella uudelleen EU:n elvytyspaketin ehdot Italialle, joka neuvotteli Draghin johdolla itselleen jättipotin; 69 miljardin euron apupaketin ja 122 miljardin edullisen lainan. Neuvotteluvaraa tuskin kuitenkaan on, sillä EU on vaatimalla vaatinut jo vuosikaudet Italian oikeuslaitoksen uudistamista, ja nyt kun Draghi sai sen viimeinkin, jos ei ihan putkeen niin ainakin hyvään alkuun, on vaikea nähdä, että siitä nyt luovuttaisiin. Toistaiseksi Italia on saanut paketista 36 miljardin euron arvosta apua ja kymmenen miljardin euron suuruisen lainan; 140 miljardia on odottamassa. Vaarallisen velkaantuneella Italialla ei ole myöskään varaa riidellä EU:n vakaussopimuksen uusista ehdoista. Sillä se vain vaarantaisi tämänhetkisen edullisen korkotasonsa.

"Euroopan vaarallisin nainen"

Saksalaislehti Stern otsikoi Melonin olevan Euroopan vaarallisimman naisen. Kaukana tuntuvat kuitenkin olevan ne ajat, jolloin 19-vuotias, mustaan nahkapusakkaan pukeutunut, tummatukkainen Giorgia villitsi Rooman työläiskaupunginosan, Garbatellan, nuorisoa kiihkeällä puheellaan Mussolinista, ”todellisesta kansan miehestä”. Nyt 26 vuotta myöhemmin maata kiertää hillitysti pukeutunut ja hallitusti käyttäytyvä blondi, joka tekee kaikkensa, jotta hänen fasistimenneisyytensä unohdettaisiin. Onko se vain silmänlumetta?

Sillä Meloni ei tosiaankaan ole viime vuosina epäröinyt esiintyä yhdessä Unkarin EU-änkyrän oikeistopopulistisen Viktor Orbánin kanssa eikä tukea Unkarin lisäksi myös Puolaa. Italian teollisuuden grand old man Carlo De Benedetti onkin nähnyt aiheelliseksi varoittaa Meloniin myötämielisesti suhtautuvaa talouselämää siitä, että Melonin mieltymys Orbániin ja tiettyihin muihin Itä-Euroopan johtajiin vie Italian törmäyskurssille Brysselin kanssa. Myös Melonin kanssa samassa koalitiossa oleva Silvio Berlusconi muistuttaa, että Italian on parasta katsoa Brysseliin eikä Budapestiin, sillä elvytyspakettirahat tulevat juuri sieltä, Brysselistä.

Ehkä vakavimmin otettavat varoitukset Italialle tulevat kuitenkin suurilta kansainvälisiltä pankeilta ja luottoluokituslaitoksilta. Niitä luulisi Giorgia Meloninkin kuuntelevan.

Meidän muiden lienee syytä kuitenkin muistaa Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin varoitus: Ei pidä unohtaa Mussolinin kehotusta kyniä kana aina yksi höyhen kerrallaan – kunnes koko kana on kynitty ilman, että kukaan sitä ehti huomata.

Lue myös muut Helena Petäistön kolumnit:



Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja