Psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo kertoo, miten pyydetään anteeksi oikein.
Anteeksi pyytämisen taidon moni oppii jo lapsena. Miksi se siis on monille aikuisille niin vaikeaa?
Lue myös: 7 pientä tapaa, jotka voivat parantaa parisuhdettasi
Psykoterapeutti Kirsi Heikinheimon mukaan aikuiset eivät lasta opettaessaan aina ymmärrä, mitä tilanteessa on aidosti tapahtunut. Lapsi voi epäreilun tilanteen kohdattuaan oppia, että anteeksipyyntö on vain sana: se kuuluu sanoa, koska vanhempi käskee, eikä sanalla tarvitse edes tarkoittaa mitään.
– Jos ajatellaan, että anteeksi pyytäminen on vaikeaa, voi pysähtyä (miettimään), mitä minä olen pyytämässä anteeksi, Heikinheimo neuvoo.
– Jos odotamme joltakulta anteeksipyyntöä, tai on olo, että pitäisi pyytää anteeksi, niin mitä pyydämme? Onko se asia, teko, jonka olen tehnyt pahoittaakseni mieltä? Onko tapahtunut vahinko? Onko se asia, jonka en tiennyt satuttavan toista?
"Pahantekijä" ei aina ole paha tahallaan
Jos tietää pahoittavansa toisen mieltä, anteeksi pyytäminen voi myöhemmin olla vaikeaa – silloin syyllisyys alkaa nakertaa.
– Ainahan tekeminen ei ole tietoista väärintekemistä. Se voi olla vahinko, sellainen, josta ei ole tiedetty. Asia, jota on hyvä pysähtyä miettimään, on, että pyydänkö anteeksi sitä, että tämä tekoni loukkasi sinua, vaikka teko ei ole väärä?
Heikinheimon mukaan toiselta voi pyytää anteeksi, vaikka teko sinänsä ei olisi ollut väärä. Toiselle voi kertoa olevansa pahoillaan siitä, että toimi tiedostamattaan tavalla, joka aiheutti surua.
Muista tarkoittaa, mitä sanot!
Jos anteeksipyyntö on vain sana vailla syvempää sisältöä, vastaanottaja kyllä tietää sen.
– Jos siinä ei ole sisältöä, vastaanottaja tunnistaa sen hötöksi. Sanoiksi ilman sisältöä.