Arjessa kodin nurkkaan kasautuva pyykkivuori muuttuu helposti symboliksi siitä, ettei kumppani välitä. Muutosvalmentaja kertoo, miten riitatilanteen voi purkaa rakentavasti.
Jokainen parisuhteessa ollut tietää, että usein riidat syntyvät tyhmistä asioista. Arjessa kodin nurkkaan kasautuva pyykkivuori muuttuu helposti aivan muuksi: siitä tulee symboli, täynnä merkityksiä.
”Et viitsinyt edes pyykkejä pestä! Sinä et kunnioita minua, et arvosta minua. Etkä edes halua, että koti on kaunis ja siisti”.
Vuorovaikutuksesta tulee vaikeaa, jos päällä on valmiiksi voimakas tunnetila. Lisäksi saatamme pitää tärkeinä eri asioita kuin kumppanimme.
– Olemme hirveän erilaisia. Ihmisten tarpeet ovat yleisinhimillisiä, mutta niitä voi olla eri määriä, ja strategia, jolla tarpeita tyydyttää, voi jokaisella olla hyvinkin erilainen, muutosvalmentaja ja kirjailija Maaretta Tukiainen kuvailee.
Tukiaisen uusi kurssi, Hyvän mielen viesti, kiteytyy rakentavien vuorovaikutustaitojen ympärille. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus on amerikkalaisen psykologian tohtorin Marshall B. Rosenbergin kehittämä teoria, josta käytetään myös lyhennettä NVC. Sen pohjana on ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on samanlaisia, inhimillisiä perustarpeita.
– Toinen ei välitä pyykinpesusta. Hänelle siisteyttä voi olla se, että kaapit ovat järjestyksessä. Toisella kaapit pursuavat, koska ei se haittaa, jos kaapit ovat sekaisin, kun tavarat ovat poissa silmistä!
Kuuntele kumppania sataprosenttisesti – tätä se tarkoittaa
Kun pyykkivuoro osuu kohdalle, kumppani hoitaakin asian aivan omalla tyylillään. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa riitaan, jos ihminen ei tajua rauhoittaa itseään ennen kuin ryntää ottamaan asian puheeksi.
– Konfliktitilannetta purkaessa kannattaa pyrkiä siihen, että saa itsensä ensin omaan hyvän tilaan. Tämä tarkoittaa sitä, että on rauhallinen, ei tunnekuohussa. Tällaisessa tilassa pystyy luomaan kontaktin myös toiseen ja samalla näkemään ja ymmärtämään, mikä itselle on tärkeää. Kysy sitten toiselta, mikä hänelle on tärkeää kodin siisteydessä. Sen jälkeen kuuntele mahdollisimman tarkasti, mitä hän sanoo.
Työpaikkakoulutuksia vetäessään Tukiainen käyttää paljon harjoitusta, jonka nimi on sadan prosentin kuuntelu. Siinä keskitytään täysin vain kuuntelemaan: ei siis selata puhelinta tai mietitä, mitä itse aikoo seuraavaksi sanoa.
– Sadan prosentin kuuntelussa olennaista on suora katsekontakti toiseen ja täysi keskittyminen sovituksi ajaksi siihen, mitä hän puhuu. Kun kuunteluaika on päättynyt, pyritään vahvistamaan yhteys niin, että muutamalla sanalla toistetaan toisen sanat, Tukiainen sanoo.
"Kun toiseen saa kontaktin, se on ikään kuin silta"
Toistaessaan toisen puheita voi joutua yllättymään: jos puheesta veti sen johtopäätöksen, ettei sekainen pyykkikasa haittaa, toinen voi rynnätä korjaamaan, ettei tarkoittanut mitään sinne päinkään.
Tämä on hyvä asia: se tarkoittaa, että puheyhteys on auki.
– Kun toiseen saa kontaktin, se on ikään kuin silta, jolle voi tuoda asioita, joista haluaa puhua. Jos emme ymmärrä toisen erilaisuutta tai kunnioita sitä, meillä ei ole tällaista siltaa, mihin vuorovaikutuksen tavallaan laittaisi.
Älä sano "sinä et koskaan..."
Periaatteessa rakentava vuorovaikutus on naurettavan yksinkertaista. Ensin kuvaillaan, mitä riitatilanteeseen johtanutta kotona on tapahtunut, vaikka tulkintoja ja tunnetta.
– Esimerkiksi voi sanoa: "Tulin töistä kotiin, näin lattialla pyykkivuoren. Sanoin, etkö olisi voinut pestä näitä, kuten sovittiin? Toinen sanoo tähän 'en ehtinyt'. Sen jälkeen aloin huutaa". Ei siis sanota "sinä et koskaan tee, kuten pyydän" tai "et koskaan ota tunteitani huomioon". Nämä ovat arvoväritteisiä tulkintoja, Tukiainen neuvoo.
Kun asiaintila – siis ärsyttävä pyykkivuori – on havainnoitu, tärkeää olisi tunnistaa tunne tapahtuman takana. Olitko töistä väsynyt kotiin tullessasi? Kenties olit pettynyt, kun pyykit edelleen odottivat kylpyhuoneessa?
– Tunteen jälkeen tulee avainjuttu: tarve. Mikä tarve ei tyydyttynyt siinä tilanteessa? Ajattele: "Olin pettynyt ja väsynyt. Minulla on tarve, että kotona olisi siistiä. Sen lisäksi on tarve voida luottaa siihen, että sovitut asiat pitävät paikkansa. Tässä kaksi hyvinvointini kannalta tärkeää tarvettani ei täyttynyt. Sen takia sain raivarin."
Toisella on oikeus myös kieltäytyä
Kun tarpeet ovat tiedossa, voidaan esittää pyyntö. Kumppanilta voi esimerkiksi pyytää, että sovitut asiat pitäisivät joka kerta.
– Voi sanoa vaikkapa, että sopisiko jatkossa, että kun me on sovittu, että peset pyykit sillä aikaa, kun olen töissä, niin se myös toteutuisi? Minulle olisi tärkeää, että meillä olisi siistiä ja voisin luottaa tähän, Tukiainen muotoilee.
Seuraavaksi tulee keskustelun todennäköinen kompastuskivi: rakentavaan vuorovaikutukseen kuuluu nimittäin Tukiaisen mukaan se, että toinen voi myös kieltäytyä, sillä jokaisella on vapaa tahto.
– Eli hän voikin sanoa, että ei sovi.
Pyynnön voi esittää myös itselleen: itseltään voi esimerkiksi käsi sydämellä kysyä, voisiko pyykit hoitaa jollakin toisella tavalla, jos asia kerran on niin tärkeä.
– Ettei aina tarvitsisi pettyä, jos toinen ei kerta kaikkiaan halua pyykkejä pestä. Ja se on ihan okei. Ei kaikkien tarvitse haluta pestä pyykkejä, Tukiainen muistuttaa.
Jos sottainen pyykkikori on yhdelle yhdentekevää ja toiselle suoranainen loukkaus ihmisoikeuksia kohtaan, asunnon tilaa voi myös yrittää jakaa. Olisiko mahdollista pitää vaikkapa keittiö ja olohuone siisteinä?
"Se, että jokin 'on hyvin', on aika epämääräinen sanonta"
Kun asioista puhuu suoraan, yleensä alkaa tapahtua. Mahdollisesti kumppani alkaa ihmetellä, mistä nyt tuulee. Jos pyykit kerran ovat rassanneet niin kovasti, miksei aiheesta ole aiemmin puhuttu?
– Tähän voi sanoa, etten aiemmin ole ollut yhteydessä tarpeisiini ja tunteisiini enkä ole tajunnut, että tämä on minulle niin tärkeä asia. Tähän asti olen kulkenut omien tarpeideni yli. Se on ollut oma valintani, en ole tehnyt työtä itseni kanssa ja se on oma syyni, ei sinun, Tukainen kuvailee.
Kun kumppanilta kysyy, miten pyykkivuorot hänen mielestään toimivat, hän voi tuhahtaa kaiken olevan hyvin. Tukiainen ei tyytyisi "kaikki ok" -selitykseen.
– Mitä se tarkoittaa, että asia "on hyvin"? Se, että jokin "on hyvin", on aika epämääräinen sanonta. Kysy kumppanilta, miten hän ajattelee asiasta. Tämä on taikakysymys: miten. Vastausta kuunnellessaan saattaa saada yllättävääkin tietoa, Tukiainen neuvoo.
Ensin uhkaillaan, sitten annetaan periksi
Kumppani voi tunnustaa, ettei ole koskaan ajatellut koko pyykkiasiaa. Jos talouden likapyykki on aina jäänyt toisen kontolle, kumppani ei välttämättä edes ymmärrä, mitä pyykkääminen edellyttää. Tilanteen ratkaisemiseksi Tukiainen ehdottaa koekautta: se, joka aina joutuu pyykkihommiin, lakkaa pyykkäämästä.
– Kieltäytyy pesemästä pyykkiä, ei pese sitä kahteen viikkoon, ja sen jälkeen uusitaan keskustelu. Tähän ei siis painosteta, vaan tehdään eräänlainen kokeilu, hän kuvaa.
Tärkeintä on sitoutua kokeiluun itse. Monelle se on kovin vaikeaa.
– Tämähän on tyypillinen tilanne: ensin uhkaillaan malliin "tämä on viimeinen kerta, kun hoidan tämän". Ja sitten ihminen kuitenkin toimii, kuten ennenkin, Tukainen ihmettelee.
– Missä on rehellisyys itseä kohtaan ja sitoutuminen siihen, mitä sovittiin? Silloinhan vain itse tekee mahdolliseksi sen, ettei toinen koskaan opi toivottua asiaa, vaikkapa pyykkäämään. Se on myös peiliin katsomisen paikka.