Pelastakaa Lapset ry kartoittaa lasten ja nuorten kokemaa seksuaalista häirintää. Tänä vuonna järjestö kertoo saaneensa jopa 30 000 ilmoitusta kuvista ja videoista, joissa epäillään lapsen olevan seksuaalirikoksen kohteena.
Viime vuonna ilmoituksia tuli 3 000. Määrän kymmenkertaistumiseen vaikuttanee myös ilmoitusherkkyys, mutta se kertoo myös tapausten kasvusta.
– Viimeisin viesti lapsilta ja nuorilta oli, että seksuaalinen häirintä ja väkivalta voi kohdistua minkä ikäiseen tahansa, sanoo erityisasiantuntija Tanja Simola Pelastakaa Lapset ry:stä.
Seksuaaliväkivaltaa todistavassa materiaalissa näkyvät Simolan mukaan alle 14-vuotiaat. Järjestö on pitänyt kaksikymmentä vuotta nettivihje.fi-palvelua, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa tällaisesta materiaalista.
Rajoitus ja kiellot eivät auta
Tapausten määrän kasvu näkyy myös seurakuntatyössä.
– Kynnys kertoa on madaltunut, mutta samalla ilmiön yleisyys näyttää olevan todella yleinen, sanoo Kirkkohallituksen yksikön johtaja Jarmo Kokkonen.
Kokkosen mukaan digitaalinen ympäristö korostuu kertomuksissa. Aikuisten kasvattajien on hyvä tietää, mitä lapsi tekee netissä, harrastuksissa ja vapaa-ajallaan.
Jotta nuori tai lapsi saa apua, on tärkeää luoda turvallinen keskusteluilmapiiri.
– Rajoitustoimenpiteet tai kiellot vahvistavat tabu-luonnetta. Se mikä auttaa, varsinkin ennaltaehkäisevässä mielessä, on arjen läsnäolo ja kiinnostus lapsen tekemisistä. Yksinkertainen taikasana on: läsnäolo, Kokkonen muotoilee.
Lue myös: Tyttöjen ja naisten masennuslääkkeiden käyttö hurjassa kasvussa – potilastilastot puhuvat karua kieltä
Some ja nettimaailma vauhdittavat ilmiötä
Yhä nuoremmalla lapsella ja nuorella on älypuhelin, jonka kautta pääsee rajattoman tiedon äärelle. Vanhemmalla herää helposti huoli, onko lapsi suojassa sosiaalisessa mediassa häirinnältä ja väkivallalta sekä vahingoittavalta materiaalilta.
Simolan mukaan on tärkeä kuitenkin muistaa, että suurin osa lapsista on verkossa suojassa.
– Digitaalinen ympäristö tarjoaa lapselle tosi paljon oppimista ja sosiaalisia suhteita. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Arjen kuuleminen ja läsnäolo on siksi keskiössä, jotta lapsi voi sitten kertoa, jos kohtaa netissä jotain, mikä häntä huolettaa.
Tärkeää on myös Kokkolan mukaan se, että lasten ja nuorten parissa työskentelevät saavat lisätietoa ja koulutusta digimaailman ilmiöiden ymmärtämiseen.
– Vanhemmuuteen kuuluu toisinaan se, että on digiasioissa jäljessä, mutta tärkeintä on puheeksi ottaminen, Kokkonen myötäilee.
Lue myös: Viisi vuotta sitten yksi twiitti toi esiin globaalin ongelman – mutta muuttiko #metoo mitään?
Kuinka ottaa asia puheeksi nuoren kanssa?
Puheeksi ottaminen voidaan välillä kokea vaikeaksi, sanoo Simola.
– Kyllä lapset ja nuoret toivovat, että he saisivat tietoa ja taitoja. Aikuisille taas keskeistä on, että me otamme puheeksi. Vaikka se tuntuisi meistä hankalalta, annamme mallia siitä, että vaikeistakin asioista voidaan puhua. Lapsilla ja nuorilla ei ole aina sanoja sille, mitä on tapahtunut, niin he eivät myöskään voi kertoa.
Kokkosen mukaan sanat löytyvät nimenomaan keskustelun ja kohtaamisen kautta.