Suomessa on liian jäykkä palkanmuodostus

Suomea ei rakenneta ruokkimalla vastakkainasettelua, vaan yhdessä sopimalla. Tämä ajatus heräsi päällimmäisenä mieleeni luettuani sunnuntaiaamuna EK:n hallituksen puheenjohtaja Veli-Matti Mattilan haastattelua Helsingin Sanomista. Mattila antoi ymmärtää, että suomalaisten työntekijöiden palkat ovat vielä nykytilanteessa 10–15 prosenttia liian korkealla ja että ”tarvitsemme Suomessa vielä useita kikyjä”.

Mattilan puheenvuoron tunnelma oli yllättävä. Eri tahojen tulkinnat puheenvuorosta kertoivat siitä, että puheenvuoro oli ennemmin hajottava kuin kokoava. Herkässä työmarkkinatilanteessa toivoisi osapuolilta vakautta ja vastuullisuutta. Järjestöillä on suuri vastuu jokaisen suomalaisten palkansaajan hyvinvoinnista ja yrityksien menestyksestä.

Mielestäni työmarkkinapolitiikassa olisi tärkeintä pystyä luomaan uskoa tulevaisuuteen – tehdä järkeviä päätöksiä, jotta yritykset menestyvät. Ilman menestyviä yrityksiä meillä ei ole työpaikkoja. Ja ilman sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä eivät yrityksetkään menesty kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Tarvitaan rakentavaa yhdessä tekemisen henkeä, jotta me voimme nostaa Suomen kuopasta, johon se finanssikriisin yhteydessä putosi.

Kaikilla aloilla ei ole liian kova palkka

Eniten Mattilan puheissa jäi mietityttämään viittaukset palkkatasoon. Kukaan ei voi kieltää tosiasiaa, että kilpailukyvyssämme ei olisi parannettavaa. Jos kilpailukykymme olisi kunnossa, ei meillä pitäisi olla yli 300 000 työtöntä tässä maassa. Mutta puheet kollektiivisesta ja kaikkia aloja koskevasta liian kovasta palkkatasosta eivät kuvaa nykytilaa taloutemme ongelmista, jotka juontavat ennen kaikkea juurensa heikosta tuottavuuskehityksestämme.

Tilanteet vaihtelevat huomattavasti yrityksien välillä. Joissakin yrityksissä kärsitään työvoimapulasta palkkojen nostoista huolimatta. Toiset yritykset taas sulkevat viikonloppuisin ovensa, koska nykyisillä kustannusrakenteilla niitä ei kannata pitää auki.

Minusta suomalaiset ovat puhaltaneet kohtuullisen hyvin yhteiseen hiileen viime vuosina. Syntynyt eläkesopu, palkankorotusten nollaratkaisut sekä viimeisimpänä kilpailukykysopimus ovat osoittaneet, että vaikka tie on välillä kivinen, sopimisella on tärkeä merkityksensä. Näistä ratkaisuista huolimatta tuntuu siltä, että nykymaailma ei kaipaa enää keskitettyjä ”kikyjä”, vaan reilua työpaikkasopimista. 

Työpaikoilla on paras tuntemus paikallisista olosuhteista. Paikallisesti voidaan parhaiten luoda sopimisen kulttuuria, joka lisää luottamusta ja tukee tuottavuuskasvuamme. Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan paikallinen sopiminen ei johtaisi palkan alennuksiin, vaan suurimmassa osassa tapauksista päinvastoin. Mikäli työehdoista sopiminen joustaisi paremmin, moni yrittäjä maksaisi mieluusti myös parempia palkkoja osaaville ja arvokkaille työntekijöillensä.

Menestyvää Suomea ei rakenneta palkkoja alentamalla. Pitkällä aikavälillä kaikki toimemme tähtäävät viime kädessä elintason eli palkkojen ja ostovoiman kasvuun. Niiden edellytyksenä on kuitenkin kilpailukykyinen Suomi. Meidän poliitikkojen on annettava yrityksille ja tutkimukselle riittävästi vapautta ja toimivat olosuhteet, jotta voimme luoda näkymää kasvusta ja uusista suomalaisista menestystekijöistä. Suomen kilpailukyky ei varmasti ota loikkaa eteenpäin, mikäli tavallisten suomalaisten lastentarhanopettajien tai insinöörien palkkoja kaavamaisesti lasketaan. Sen sijaan tarvitsemme lisää työpaikkasopimista ja visiota paremmasta tulevaisuudesta.

Petteri Orpo, valtiovarainministeri