Työmarkkinoiden pelikirja on kirjoitettu uusiksi ja pelaajatkin ovat osin vaihtuneet. Vanhan pelikirjan mukaan keskusjärjestöt neuvottelivat ja sopivat suomalaisen työn hinnan. Uuden mukaan työn hinta sovitaan toimialakohtaisissa neuvotteluissa työntekijä- ja työnantajaliittojen välillä.
Vanha pelikirja kannattaa silti säilyttää hyllyssä vastaisuuden varalle. ”Vanhassa vara parempi” -konsti saattaa vielä joskus olla tarpeen.
Uusi pelikäsitys on lähtöisin Elinkeinoelämän keskusliiton sääntömuutoksesta. Sen mukaan järjestölle ei enää kuulu palkoista sen paremmin kuin muistakaan vastaavista asioista sopiminen. Järjestö keskittyy sanojensa mukaan muuhun yhteiskunnalliseen ja elinkeinopoliittiseen vaikuttamiseen - kuten perhevapaajärjestelmän uudistamiseen ja kiertotalouden edistämiseen.
Kovin hanakasti Etelärannan operatiivinen johto silti haluaa arvioida sekä tehtyjä palkkasopimuksia että tulevia ratkaisuja. Halu palkkapolitiikkaan näyttää kuitenkin olevan suurempi kuin kyky.
Alkuvuosi on ollut työmarkkinoilla varsin sekava. Maan hallitus odottaa yhä kuin kuuta nousevaa kilpailukykysopimuksen yhteydessä sovitun uuden työmarkkinamallin - Suomen mallin tai vientivetoisen palkkamallin - valmistumista. Tämä on ymmärrettävää, sillä hallitus haluaisi laskea puolivälitarkastelussaan mahdollisen palkkamallin myönteisen vaikutuksen työllisyyskehitykseen.
Jo pitkään on ollut selvää, että koko työmarkkinakenttää ja kaikkia toimialoja koskevaa uuttaa palkkamallia ei saada aikaan suunnitellussa muodossa. Mallia valmisteltiin kiivaasti vuoden vaihteen molemmin puolin lähinnä vientiteollisuusalojen osapuolten kesken ilman toimialarajat ylittävää vuoropuhelua.
Ainoa konkreettinen, eri toimialoja koskeva yhteinen tilaisuus järjestettiin loppiaisen jälkeen, kun vientiteollisuuden työnantaja- ja työntekijäliitot esittelivät omaa valmisteluaan. Jo tuolloin oli havaittavissa, että yhteisen, kaikkia toimialoja tyydyttävän mallin löytäminen on erittäin vaikeaa - ellei peräti mahdotonta.