Sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa edistävä samapalkkaisuusohjelma on keskeytynyt työmarkkinajärjestöjen välisiin erimielisyyksiin, tiedotti sosiaali- ja terveysministeriö viime viikon torstaina.
Vuodesta 2006 saakka käynnissä ollut ohjelma on kaventanut miesten ja naisten välistä palkkaeroa etanan vauhtia. Nykyvauhdilla palkkatasa-arvo olisi saavutettu sen avulla 2090-luvulla – nyt ei ilmeisesti silloinkaan.
Ohjelma keskeytettiin, vaikka Suomessa on luotu tälle vaalikaudelle maailman edistyksellisin hallitusohjelma: tasa-arvo mainitaan siinä ainakin 75 kertaa. Lisäksi meillä on ollut joulukuusta lähtien vallassa maailman naisvaltaisin hallitus.
Mistä on siis kyse? Miksi samapalkkaisuusohjelma keskeytettiin juuri silloin, kun sen lähinnä symbolinen arvo olisi ollut aika muuttaa konkreettisiksi teoiksi? Kyse on siitä, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei ole halukas edistämään ohjelmaa.
Juha Sipilän hallitus uhkaili viime vaalikaudella palkansaajajärjestöjä pakkolaeilla ja kikyillä, jos ne eivät suostu hallituksen kaavailemiin heikennyksiin. Samalla Sipilä tuli romuttaneeksi – ilmeisen tietoisesti vieläpä – aidon kolmikantaisen valmistelun ja päätöksenteon, jonka avulla Suomen työmarkkinoilla on useita vuosikymmeniä pystytty tekemään yhdessä päättäen kauaskantoisia ja välillä vaikeitakin uudistuksia. Tästä viimeisin esimerkki on eläkeuudistus eläkeiän pidennyksineen.
Sipilän hallituksen (mätiä) hedelmiä korjataan nyt. EK ilkkuu kolmikannan raunioilla kuin pahainen murkku, jolle ei kelpaa mikään. Nykyinen hallitus ei ole kuitenkaan lähtenyt Sipilän uhkailujen tielle vaan on luottanut siihen, että aito kolmikanta voitaisiin palauttaa.
Mutta jos työmarkkinakeskusjärjestöt eivät pysty keskenään sopimaan edes työmarkkinoiden suurimman epäoikeudenmukaisuuden eli sukupuolten välisen palkkaeron poistamisesta, on ihan pakko kysyä, mihin niitä loppujen lopuksi oikeasti tarvitaan. Naisvaltaisen hoitoalan pitää näköjään hoitaa tämäkin asia itse.