Kommentti: Lomarahoista tulee hurja kädenvääntö, kääntävätkö kätilöt jälleen Sipilän pään?

Ensin nimitysuutiset.

Ainakin keskustassa taputettiin käsiä yhteen, kun jo muutaman päivän kuiskittu kokoomuksen puhemiesvalinta kävi toteen. Monta sotesopua viime hetkillä kaatanut rautarouva Paula Risikko siirtyy nimittäin eduskunnan puhemieheksi. Kokoomuksen johto valitsee Risikon seuraajan ministeriksi todennäköisesti tiistaina.

Keskustassa Mauri Pekkarisen varapuhemiehen tuoliin kukaan ei uskaltanut edes koskea. Ja SDP:n Antti Rinne palkitsi varapuhemiehen paikalla puolueen uskollisen soturin Tuula Haataisen hyvästä presidentinvaalikampanjasta.

Sipilän hengähdystauko ennen sirkusta

Sitten asiaan.

Ministerit ovat saaneet olla lähes seitsemän viikkoa poissa tv-kameroiden loisteesta, kun media keskittyi presidenttikisaan. Hengähdystauko julkisuudesta on tehnyt varmasti hyvää Sipilän hallitukselle – tosin onpa joku poliitikko saattanut jo kaivatakin toimittajien nasevia kysymyksiä. Mutta tällä viikolla sirkus saapuu taas kaupunkiin.

Ensimmäisenä pääministerin ja hallituksen syliin kaatuvat kunta-alan palkkaneuvottelut, joissa ay-liike vaatii lomarahojen määräaikaisen leikkaamisen korvaamista. Kertaalleen näissä vauhdikkaissa kiky-käänteissä kätilöt jo käänsivät Sipilän pään, tekeekö koko hoitohenkilöstö nyt saman. Nimittäin kunnilla ei lompakossaan ole tähän hätään tarvittavia 300 miljoonaa euroa.

"Kuppi on nurin", Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra kuvailee työntekijöiden tuntoja. Hoitoalan henkilöstö on lietsonut itsensä hurmokseen, että lomarahakompensaatiosta ei tingitä. Se tietää äärivaikeita neuvotteluja, kun kynnyskysymys on julistettu ääneen. Veikkaan, että Bulevardilla tavataan.

Kiista hoitajien lomarahoista on viimeinen opetus poliitikoille, että työmarkkinajärjestöjen kanssa ei kannata lähteä tanssimaan. Siinä menevät helposti omat koivet solmuun. Kilpailukykysopimus on osaltaan auttanut Suomen taloutta yllättävän kovaan kasvuun, mutta eiköhän poliitikkojen kannata jättää palkat ja työehdot jatkossa ammattilaisille.

Kauniita mutta kalliita sanoja

Oppositiolla on suuri kiusaus ryhtyä pitkän vaaliputken alla huutokauppaan, kuka korottaa hoitajille suurimmat lomarahakorvaukset. Ihan tässä jo mieleen muistuvat vuoden 2007 vaalit ja tasa-arvotupo. Ne olivat kauniita mutta niin kalliita sanoja ja ajatuksia, kun poliitikot sairaanhoitajien palkkoja kilvan nostelivat.

Ensi torstaina eduskunnan kevätkauden ensimmäinen kyselytunti on oppositiolle kuin Ruotsin-laivan buffetpöytä. Hiilloistaisiko ministeri Pirkko Mattilaa aktiivimallista vai pääministeri Juha Sipilää lomarahojen leikkaamisesta? Toki aina yhtä valpas oppositio voi mennä jälleen kerran vanhan, sovitun käsikirjoituksen mukaan ja nostaa kevätkauden avausteemaksi koulutuksen eriarvoistumisen.

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoi sunnuntaina Ylen tv-uutisissa, että "Valtion talous on hyvässä kunnossa ja nousukiidossa". Tämä lausunto herätti saman tien vastalauseiden myrskyn, sillä valtio velkaantuu edelleen, vaikka talous on kovassa kasvussa. Tänä vuonnakin valtio ottaa arviolta noin kolmisen miljardia euroa lisää velkaa.

Työmarkkinaneuvotteluissa on kaikki kaikessa, että pöydän molemmilla puolilla on yhteinen käsitys talouden tilasta. Nyt tälläistä ei ilmeisesti ole.

Talouskeskustelussa menevät usein sekaisin tai sekoitetaan tarkoituksella, miten menee yrityksillä, miten kansalaisilla ja miten valtiolla. Jo vuosia sitten finanssikriisin keskellä nämä tiet ovat erkaantuneet. Monet kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset ovat tehneet pitkään erinomaisen vahvoja tuloksia, mutta samaan aikaan valtion velka on suurin piirtein kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja on tänä vuonna noin 110 miljardia euroa.

Entisaikojen patenttiratkaisu tähän epäsuhtaan oli se, että verotetaan yritysten paisuvista voitoista hieman enemmän hyvinvointivaltion kassan tilkkeeksi. Mutta maailmanlaajuisessa verokilpailussa tämä ei ole enää realismia, kun rahavirrat siirtyvät bittien nopeudella ja pääkonttoritkin vaihtavat maisemaa.

Salkunhoitajalle sairaanhoitajaa kovempi palkankorotus

Henki on nyt toinen. Jutta Urpilaisen (sd.) ministeriaikana tehtyä yhteisöveron alentamista kiitellään edelleen laajalti siitä, että se toi Suomen talouteen tuloja, työtä ja dynamiikkaa.

Tästä tullaan raadolliseen todellisuuteen. Palkkoja maksetaan palkanmaksukyvyn mukaan, ja kunnilla ja valtioilla se ei ole ihmeemmin kasvanut nousukaudesta huolimatta. Julkinen sektori ei yksinkertaisesti voi korotuskierroksilla olla palkkajohtaja, vaan yksityinen sektori määrää tahdin. Niin nytkin.

Minä maksaisin mieluummin isommat palkankorotukset ja lomarahat sairaanhoitajalle kuin salkunhoitajalle. Mutta realistina tiedän, että se ei ole mahdollista. Siksi arvostus on näytettävä muilla keinoilla, vaikka kauniita sanoja ei voikaan panna leivän päälle.