Se meni käsikirjoituksen mukaan. Ei tullut Suomen-mallia, mutta tuli kurinalainen vientivetoinen palkkakierros. Näin voi summata puoli vuotta kestäneiden palkkaneuvotteluiden lopputuloksen. Käytännössä se tarkoitti, että vientiteollisuus päätti jo alkusyksystä 2017, että palkkoja on varaa nostaa vähän yli kolme prosenttia ja muut seurasivat kiltisti perässä, kirjoittaa toimittaja Eeva Lehtimäki kolumnissaan.
Tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kiitteli kierrosta toissa päivänä Maikkarin uutisissa, että maltillisilla korotuksilla Suomen kilpailukyky ja työllisyys parantuvat.
Samaan aikaan kun osa asiantuntijoista, poliitikoista ja työmarkkinajohtajista hehkuttaa vientivetoista mallia, osa työntekijöistä valmistautuu jo seuraavaan kierrokseen käsi nyrkissä. Tyytymättömyys jäi kytemään erityisesti julkisen puolen naisaloilla.
Suomeksi sanottuna mitä enemmän vientialojen oikeutta määrätä palkkojen taso hypetetään, sitä enemmän painetta tulee murtaa ja korjata erityisesti julkisen ja yksityisen puolen palkkauksen eroja. Pohjalla hiertävät myös kilpailukykysopimuksen leikkaukset.
Se on sitten aivan eri asia konkretisoituuko uho todellisiksi toimiksi kahden vuoden päästä, kun sopimukset umpeutuvat maaliskuun lopussa 2020.
Julkinen puoli valmistautuu jo seuraavaan taisteluun
Valmistautuminen seuraavaan palkkavääntöön on jo käynnistymässä julkisella puolella. Kuntatyönantaja ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO tekevät yhteisen tilastoponnistuksen. Tarkoituksena on selvittää elokuun 2019 loppuun mennessä, miksi kuntien ja valtion palkat laahaavat koulutusta vaativissa tehtävissä jatkuvasti jäljessä yksityissektoria.