Kolumni: Palkkakierros on ohi, mutta naisalat valmistautuvat jo seuraavaan työtaisteluun

Tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kiitteli kierrosta toissa päivänä Maikkarin uutisissa, että maltillisilla korotuksilla Suomen kilpailukyky ja työllisyys parantuvat.

Samaan aikaan kun osa asiantuntijoista, poliitikoista ja työmarkkinajohtajista hehkuttaa vientivetoista mallia, osa työntekijöistä valmistautuu jo seuraavaan kierrokseen käsi nyrkissä. Tyytymättömyys jäi kytemään erityisesti julkisen puolen naisaloilla.

Suomeksi sanottuna mitä enemmän vientialojen oikeutta määrätä palkkojen taso hypetetään, sitä enemmän painetta tulee murtaa ja korjata erityisesti julkisen ja yksityisen puolen palkkauksen eroja. Pohjalla hiertävät myös kilpailukykysopimuksen leikkaukset.

Se on sitten aivan eri asia konkretisoituuko uho todellisiksi toimiksi kahden vuoden päästä, kun sopimukset umpeutuvat maaliskuun lopussa 2020.

Julkinen puoli valmistautuu jo seuraavaan taisteluun

Valmistautuminen seuraavaan palkkavääntöön on jo käynnistymässä julkisella puolella. Kuntatyönantaja ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO tekevät yhteisen tilastoponnistuksen. Tarkoituksena on selvittää elokuun 2019 loppuun mennessä, miksi kuntien ja valtion palkat laahaavat koulutusta vaativissa tehtävissä jatkuvasti jäljessä yksityissektoria.

Myös OECD muistutti, että sukupuolten palkkaero on Suomessa Pohjoismaiden korkein eli 18 prosenttia.

JUKO:n toiminanjohtaja Maria Löfgren heittää omassa blogissaan löylyä kiukaalle. Löfgren ihmettelee miksi ”palkkakurin vaatijoiden mielestä julkisen sektorin henkilöstön pitäisi edistää viennin kilpailukykyä tekemällä työtä enemmän, yhä pienemmällä joukolla ja tyytymällä vaatimattomaan palkkaan”. Löfgren jopa epäilee, että julkisen sektorin kurittamisessa on kyse tarkoituksellisesta alasajosta.

Löfgren kysyy kirjoituksessaan ihan oikein, että mistä kunnat, valtio ja kirkko saavat tulevaisuudessa osaavia työntekijöitä. Suomi myös kaupungistuu entistä vauhdikkaammin ja pätevien sairaanhoitajien, opettajien tai lastentarhanopettajien saaminen on jo monessa paikassa suuri ongelma mm. kalliiden asumiskulujen vuoksi. Suomi myös harmaantuu, eikä kaikkia vanhuksia todellakaan hoideta roboteilla.

Kätilöillä ja muilla pienipalkkaisilla naisaloilla on paljon ystäviä juhlapuheissa ja mielenosoituksissa, mutta tilanne muuttuu kinkkisemmäksi, kun palkkoja pitäisi oikeasti tarkistaa. Puhutaan isoista rahoista. Silloin rakastetut kätilöt muuttuvatkin menoeräksi.

Taas yllättävä sote-lasku

Oman kierteensä tilanteeseen tuo myös parjattu sote- ja maakuntauudistus, jos se toteutuu aiotusti. Mitä tapahtuu kunnista maakuntien palvelukseen siirtyvien työntekijöiden palkoille? Eri kunnissa tehtävien vaativuuden mukaan arvioidut palkat vaihtelevat. Maakunnissa nämä samojen tehtävien palkat pitäisi harmonisoida eli tarkistaa ylöspäin korkeimman mukaan.

Ja nyt puhutaan todella isoista rahoista. Tämän potin arvioitu hintahaarukka on jopa 700 miljoonaa euroa. Kuntatyönantaja KT onkin jo huutanut hallitusta apuun ja toivonut että harmonisointi ratkaistaan lainsäädännöllä.

Palkat on neuvoteltu ja työrauha on voimassa. Kaikki hyvin hetken, mutta pinnan alla porisee jo ja lujaa. Ainakin julkisella puolella viritellään palkka-ankkurin irrottamista.