Laajoja sinileväkukintoja esiintyy todennäköisesti kesän kuluessa Suomen läheisillä avomerialueilla, sillä Itämeren ravinnetila on pitkälti ennallaan.
Sinilevälauttojen muodostumisriski on suuri Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Suomenlahdella, Saaristomerellä ja suuressa osassa Selkämerta. Perämerellä riski on edelleen vähäinen.
Pintalevälauttojen esiintymisen laajuuteen ja sinileväkukinnan kestoon vaikuttavat kesän lämpö- ja tuuliolosuhteet. Itämeren pääaltaan ravinnetilan paraneminen vähentäisi merkittävästi sinilevien massaesiintymisiä, sillä pääaltaan tila heijastuu pohjoisten avomerialueiden tilaan.
Rannikolla ja saaristossa sinilevätilanne voi vaihdella hyvinkin paikallisesti ja myös nopeammin kuin avomerellä. Paikallisia sinileväkukintoja on esiintynyt vuosittain myös Perämeren rannikolla.
Lue myös: MTV selvitti: Näin paljon sinilevä voi romahduttaa mökin arvoa
Ravinnetilanne luo edelleen otolliset olosuhteet sinilevien massaesiintymiselle
Viime talvena vallinneet lännenpuoleiset voimakkaat tuulet suosivat Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden vesikerrosten sekoittumista.
Suomenlahdella happitilanne parani huomattavasti, mutta valitettavasti sekoittuminen nosti pintakerroksiin runsaasti fosforia. Selkämeren fosforipitoisuus on kasvanut 2000-luvulla, ja sinileväkukintojen esiintymisen riski vaikuttaa siellä muuttuneen pitkäkestoiseksi.