Tänään julkaistiin kesän ensimmäinen leväkatsaus. Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n mukaan voimakkaiden ja laajojen sinileväkukintojen riski Suomen merialueella on viime vuosien tasoa, sillä ravinnetilanne on pitkälti pysynyt ennallaan.
Suurin riski sinilevälauttojen muodostumiseen on Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa. Riski on huomattava suurimmassa osassa Saaristomerta ja kohtalainen kaakkoisella Selkämerellä. Muualla Selkämerellä ja Perämerellä riski on vähäinen. Riskin toteutumisen ratkaisevat kesän sääolot.
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueella ajoittuu yleensä heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Kukinnat voivat jatkua paikoin pitkälle syksyyn.
Talven typpi- ja fosforimäärät eivät kerro kaikkea
Tuulet vaikuttavat levän kulkeutumiseen rantoja kohti. Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin levä on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
Sinileväkukintojen riskiarvio perustuu edellisen talven typpi- ja fosforimääriin. Talven ravinnetilanne antaa alueellisen yleiskuvan ravinteiden saatavuudesta seuraavana kesänä.
Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä ja tarvitsee kasvuunsa myös runsaasti valoa.
Lopulliseen tilanteeseen vaikuttavat sääolot
Levän kukinta riippuu täysin sääolosuhteista. Esimerkiksi kesä 2017 oli harvinaisen kylmä ja pilvinen, eikä leväkukintoja juurikaan havaittu.
Viime kesänä sinileväkukintojen riski arvioitiin pienemmäksi kuin vuonna 2017, mutta toisin kävi.