Laajojen sinileväkukintojen riski Suomenlahdella on tänä vuonna suurempi kuin aikaisempina vuosina, tiedottaa Suomen ympäristökeskus Syke.
Poikkeuksellinen tilanne johtuu muun muassa Pohjanmereltä Itämereen tulleista suolavesipulsseista sekä jäättömästä ja tuulisesta talvesta.
Vuosina 2014 ja 2016 saapuneet suolavesipulssit kuljettivat fosforipitoista syvävettä Suomenlahteen. Jäätön ja tuulinen talvi puolestaan sekoitti veden, jolloin fosforipitoinen vesi nousi pintaan.
Suomenlahden lisäksi Itämeren pohjoisosaan, Saaristomerelle ja Selkämeren eteläosaan on muodostunut samanlainen fosforirikas ravinnetilanne, joka mahdollistaa voimakkaat sinileväkukinnat. Kukintojen esiintymisriskiin vaikuttaa eniten edellisen talven typpi- ja fosforimäärät.
Myös sää vaikuttaa
Levälauttojen syntyyn vaikuttaa myös sää.
Runsaimmat kukinnat syntyvät, kun tuuliset jaksot ja korkeapaine vuorottelevat kesällä niin, että syvemmältä tulevat ravinteet ruokkivat sinilevien kasvua ja veden lämpötila nousee sinileville suotuisaksi.
Suomen merialueilla kukintojen huippu ajoittuu yleensä heinäkuun lopusta elokuun alkuun.
Tuuli ja virrat kuljettavat levää rannoille
Meren pinnalla kukkivat sinilevät saattavat kulkeutua rannikolle tuulen ja virtausten mukana.
Rannikolla ja saaristossa virtaukset ja ravinteiden kuormituslähteet voivat aiheuttaa paikallisia sinileväkukintoja erityisesti pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana. Kukintoja on myös hankalampi havaita, jos voimakas tuuli sekoittaa sinilevän pintaveteen.