Oli huhtikuinen aamupäivä vuonna 1985. Helsingissä paraatipaikalla, Aleksanterinkadulla sijaitseva kultaliike Tillander oli avannut ovensa normaalisti, kun ovesta asteli sisään kaksi siististi pukeutunutta miestä. Molemmat olivat aseistautuneita.
Ryöstäjät ampuivat kaksi laukausta, mutta kukaan ei loukkaantunut. Saaliikseen suomea murtaen puhuneet miehet saivat erän sormuksia, helminauhoja ja kelloja.
Poliisi oli rikospaikalla parinkymmenen minuutin päästä ja alue eristettiin. Silminnäkijöille näytettiin mahdollisten tekijöiden kuvia.
Rikosrekisterikuvista etsittiin apua – turhaan
Helsingin poliisin entinen rikosylikomisario Seppo Sillanpää oli tutkimassa tapausta. Näin hän muistelee erikoista päivää MTV:n Rikospaikka -ohjelmassa:
– Emme me kovin pitkälle silloin ensimmäisenä päivänä päässeet. Alkuun satsasimme aika paljon kuvien katseluun, mutta se oli arvattavaa, että heitä ei löydy.
– Koska he olivat tulleet ryöstämään ilman naamioita, tiesimme, ettei heitä Suomen arkistosta löydy.
Tärkeä vihje tuli ryöstön kohteeksi joutuneelta myyjältä. Hän kertoi, että miehet olivat puhuneet suomea eestiläisellä korostuksella.
Tuli yö ja aamu ja hälytys pankkiryöstöstä Helsingin Käpylässä.
Sillanpään ensimmäinen ajatus oli, että mikäli tekijät ovatkin jotkut toiset kuin edellispäivän kultaliikeryöstäjät, täytyy poliisin resurssit jakaa.
– Hyvin pian (tutkinnan) pojat sitten ilmoittivat, että kyseessä vaikuttaisi olevan samat henkilöt.
Nokkela koulupoika muisti auton rekisterinumeron
Jälleen kerran kaksi siististi pukeutunutta miestä oli tullut pankkisaliin ja vaatinut aseella uhaten rahoja.
Miehet juoksivat saaliinsa kanssa ulos pankista pakoautoon, jonka rekisterinumeron koulussa välitunnilla ollut pikkupoika sai yllättäen talteen.

