Oli huhtikuinen aamupäivä vuonna 1985. Helsingissä paraatipaikalla, Aleksanterinkadulla sijaitseva kultaliike Tillander oli avannut ovensa normaalisti, kun ovesta asteli sisään kaksi siististi pukeutunutta miestä. Molemmat olivat aseistautuneita.
Ryöstäjät ampuivat kaksi laukausta, mutta kukaan ei loukkaantunut. Saaliikseen suomea murtaen puhuneet miehet saivat erän sormuksia, helminauhoja ja kelloja.
Poliisi oli rikospaikalla parinkymmenen minuutin päästä ja alue eristettiin. Silminnäkijöille näytettiin mahdollisten tekijöiden kuvia.
Rikosrekisterikuvista etsittiin apua – turhaan
Helsingin poliisin entinen rikosylikomisario Seppo Sillanpää oli tutkimassa tapausta. Näin hän muistelee erikoista päivää MTV:n Rikospaikka -ohjelmassa:
– Emme me kovin pitkälle silloin ensimmäisenä päivänä päässeet. Alkuun satsasimme aika paljon kuvien katseluun, mutta se oli arvattavaa, että heitä ei löydy.
– Koska he olivat tulleet ryöstämään ilman naamioita, tiesimme, ettei heitä Suomen arkistosta löydy.
Tärkeä vihje tuli ryöstön kohteeksi joutuneelta myyjältä. Hän kertoi, että miehet olivat puhuneet suomea eestiläisellä korostuksella.
Tuli yö ja aamu ja hälytys pankkiryöstöstä Helsingin Käpylässä.
Sillanpään ensimmäinen ajatus oli, että mikäli tekijät ovatkin jotkut toiset kuin edellispäivän kultaliikeryöstäjät, täytyy poliisin resurssit jakaa.
– Hyvin pian (tutkinnan) pojat sitten ilmoittivat, että kyseessä vaikuttaisi olevan samat henkilöt.
Nokkela koulupoika muisti auton rekisterinumeron
Jälleen kerran kaksi siististi pukeutunutta miestä oli tullut pankkisaliin ja vaatinut aseella uhaten rahoja.
Miehet juoksivat saaliinsa kanssa ulos pankista pakoautoon, jonka rekisterinumeron koulussa välitunnilla ollut pikkupoika sai yllättäen talteen.
– Ja se oli täydellisen oikein, Sillanpää sanoo.
Pakoauto jatkoi Hauhonkadulle ja useat silminnäkijät kertoivat silloin nähneensä miesten vaihtavan vaatteita autossa.
Vihje lähellä asuvasta virolaismiehestä tuli myöhemmin päivällä. Mies tunnettiin salakuljettajana.
Sillanpää määräsi asuntoon kotietsinnän.
– Siinä oli onnea matkassa, nimittäin asunnossa oli kylässä juuri silloin virolainen nainen ja hän kertoi, että hänellä on 17-vuotias tytär ja että ruotsista oli tullut hänen luokseen ihan pari päivää sitten kaksi nuorta miestä, Alex ja Raivo.
Poliisit menivät nuoren naisen asunnolle. Kävi ilmi, että asunnosta oli poistuttu hetki sitten kiireellä.
– Mutta sinne oli jäänyt Raivo Roosnan passi.
Mies etsintäkuulutettiin. Pian tuli vinkki, että miehet ja 17-vuotias tyttö saattaisivat majailla yksityisasunnossa Töölössä.
Saalista etsittiin töölöläistalon ullakolta
– Kämppään mentiin yhden aikaan päivällä hiljaa yleisavaimella ja kaksi poliisia tempaisi oven turvaketjuineen auki. Sisään heitettiin myös lamautuspanos, Sillanpää muistelee.
Samana iltana uutisissa kerrottiin, että poliisin karhuryhmä oli pidättänyt asunnosta kultasepänliikkeen ja pankin ryöstäjät.
– Kun minä menin asuntoon ja huoneeseen, niin miehet olivat jo seinää vasten.
Karkumatka kesti kaikkiaan vain kolmisen päivää.
Entä saalis? Siitä ei tunnu tarkkaan tietävän kukaan.
– Meidän pojat etsi koko seuraavan päivän ja kaivelivat talon ullakkoa, mutta ei sitä löytynyt.
Siellä ullakolla se oli kuitenkin ollut. Kaksi vuotta myöhemmin aiheen ympärillä kuohui jälleen.
Lepajoe oli vankilassa luottanut väärään mieheen ja kertonut, missä saalis on. Mies oli sen sieltä hakenut.
Tapahtui uusia käänteitä. Mies oli kuvannut korut ja lähettänyt kuvat rikoslehteen.
Välimiehen oli tarkoitus muutta korut rahaksi ja järjestää Lepajoen entinen vaimo ja lapsi erikoisella naimakaupalla Suomeen. Mutta niillä ostettiinkin kaksi hevosta.
– Korut menivät siis ilmeisesti tälle hevosmiehelle, mutta poliisi ei niitä ole saanut haltuunsa, paitsi yhden sormuksen, joka löytyi Lönkan mäestä, Sillanpää päättää.