Miljardikaupan taustat – menikö Fortumin arvosteleminen jo liian pitkälle?

Aivan kuin Uniperia johtava Klaus Schäfer olisi henkilökohtaisella ristiretkellä, niin tuimia haastatteluja hän antaa. Viimeksi venäläisessä Kommersant-lehdessä Schäfer pelotteli, että suomalaisyhtiö on kansallistamassa venäläistä energiantuotantoa.

Täällä Suomessa Uniper puolestaan mainostaa sanomalehdissä, että yhtiö tuottaa sähköään (paheellisesti) hiilellä ja kaasulla. Kuvassa on hiilikasoja ja ilmoituksessa kysellään, käykö tämä Fortumin strategiaan. Kerrassaan ainutlaatuinen kampanja.

Fortumin johto ei ole katsonut hyvällä, kuinka Uniperin johto värjäytyy tarkoituksellisesti hiilenmustaksi ja mustamaalaa samalla yhtiönsäkin – ikään kuin viestinä suomalaispäättäjille ja sijoittajille. Näin Schäfer pissaa tulevan pääomistajansa kintuille.

Vihreät kansanedustaja Satu Hassin johdolla ovat tarttuneet täkyyn. Valtion omistajapolitiikka ja ministeri Mika Lintilä (kesk.) ovat saaneet kuulla kunniansa saksalaisen hiilivoiman ostamisesta.

Arvostelijoilta unohtuu pari asiaa: Saksassa tulee kylmä ja pimeä ilman hiilivoimaa. Ja toiseksi, Uniperin tuotannosta sittenkin vain vajaa kolmannes on hiiltä. Yhtiöllä on esimerkiksi enemmän vesivoimaa kuin Suomen vesivoimatuotanto tällä hetkellä.

Toinen kritiikin kohde on ollut Uniperin tiukat kytkökset Venäjälle.

Kaupan jälkeen Fortum on Venäjällä melkoinen energiajätti, sillä suomalaisyhtiöllä on lähes kymmenen prosenttia Venäjän sähköntuotannosta. Siinäpä on sitten – näin vertauskuvallisesti – Moskovan valot ja muutama pienempikin kaupunki Fortumin napin takana.

Venäjän kanssa Fortum on oppinut elämään, sillä yhtiö on investoinut vajaan kymmenen vuoden aikana noin viisi miljardia euroa Venäjälle. Tähän asti sovittu on pitänyt ja Venäjän osuus Fortumin tuloksesta on noussut merkittäväksi. Myös Loviisan ydinvoimaloissa yhteistyö itänaapurin kanssa on sujunut vuosikymmenet.

Yllättävää kyllä, energiapolitiikassa Venäjä on vakaan maan maineessa. Se on valtiojohtoisen järjestelmän etuja bisneksen näkökulmasta: ladulta ei poiketa. Vastaavanlaisia kokemuksia Fortumilla on Intiasta, jonne yhtiö pystyttää aurinkovoimaa.

Venäjän-riskien kauhistelijoille voi sanoa, että mikään iso maa ei ole ollut täysin ongelmaton energiayhtiöillekään.

Saksassa tehtiin muutamia vuosia sitten energiakäänne, jossa päätettiin ajaa ydinvoima vauhdilla alas. Ranskassa järjestellään paraikaa tappiollisen Arevan omistuksia – ja tavalla, joka huolestuttaa Suomessa asti, Teollisuuden Voimassa. Jos Olkiluoto-kolmonen jätetään näissä järjestelyissä Arevan "roskapankkiin", silloin voivat kadota projektin tekijät ja laskun maksajat.

Saksassa ja Ranskassa pistää silmään myös se, että poliitikot pitävät lujasti omiensa puolta. Fortum saa vielä vääntää saksalaisen ay-liikkeen kanssa, mitä Uniperin hiili- ja kaasuvoimaloiden työpaikoille tehdään. Ranskalaista arroganssia sai puolestaan maistaa pääministeri Juha Sipilä, kun presidentti Macron äskettäisellä vierailulla ripitti estoitta Nokiaa lupausten rikkomisesta.

Ja lisätään tähän vielä Yhdysvallat, jossa ilmastopolitiikka heilahtelee äärestä laitaan presidentin tahdissa. Kovin voivat olla epävakaita vakaatkin länsimaat.

Oma lukunsa on kaasuputki Venäjältä Saksaan. Uniper on rahoittamassa NordStream2-putkea lähes miljardilla eurolla, ja nyt Fortum on perimässä tämän paikan. Itämerta halkova kaasuputki on erittäin kiistanalainen hanke, jonka Baltian maat, Ruotsi ja Tanska näkevät turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Vain Suomelle putki on ympäristöasia ja kaupallinen hanke.

On hyvä kysymys, kannattiko Fortumin vaihtaa turvallinen kotimainen sähkönsiirto kansainvälisiin riskeihin. Luonnollinen sähkönsiirtomonopoli kun nakutti aikoinaan Fortumin kassaan tasaisesti rahaa. Nytkin Fortumilla on hyppysissään erittäin tuottavia voimaloita, tosin isommin riskein.

Mutta sellaista se bisneselämä on: jos ei kestä kuumuutta, täytyy pysyä poissa keittiöstä.

Omistajaministeri Lintilä on tähän asti kestänyt kuumat paikat ja päälle vielä opposition hiillostuksen. Valtion ei kannata turhaan sorkkia osinkokonettaan, joka yrittää tilkitä jatkossakin poliitikkojen huutavaa rahantarvetta. Uniperin vahva kassavirta auttaa siinä.