Aloitteen tekemistä on perinteisesti pidetty miehen velvollisuutena – ja oikeutena. Heteronaiset turvautuvatkin helposti parisuhdemarkkinoilla aiemmin opittuihin passiivisuuden malleihin.
Tohtori Susan Krauss Whitbourne pohtii Psychology Today -lehdessä, miksi parisuhteen muodostamisessa noudatetaan edelleen vanhoja tapoja, vaikka maailma on muuttunut ja miesten ja naisten välinen tasa-arvo on parantunut länsimaissa.
Vuonna 1995 julkaistussa deittailua tutkineessa The Rules -kirjassa väitettiin, että "naiset, jotka esittivät vaikeasti tavoiteltavaa, joko tarkoituksella tai vahingossa, olivat niitä, jotka saivat miehet, kun taas naiset, jotka pyysivät miehiä treffeille tai olivat liian helposti saatavilla, tulivat jätetyiksi." 20 vuotta myöhemmin kirjan kirjoittajat Ellen Fein ja Sherrie Schneider ovat edelleen samoilla linjoilla: naiset eivät tee aloitetta, he leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa ja säilyttävät mystisen vaikutelman, kunnes ovat varmistaneet saaliinsa.
Kontrolli siirtyy
Evoluutiopsykologian nimeen vannovat uskovat, että miehet tulevat aina saalistamaan ja naiset tulevat olemaan saalis, sillä tämä asetelma on koodattu geeneihimme. Tätä asetelmaa pyrkii kyseenalaistamaan ja haastamaan uusi deittailusovellus Bumble, joka siirtääkin hallinnan aloitteen tekemisestä naisille.
Ajatus Bumblen takana on, että naiset ottavat yhteyttä miehiin ja miehet odottavat passiivisina mahdollisia yhteydenottoja. Naisten välisissä yhteydenotoissa kumpi tahansa osapuoli voi tehdä aloitteen.
Whitbourne pohtii, miksi Bumblen kaltainen sovellus on tullut markkinoille vasta nyt – ja vielä tärkeämpänä: toimiiko se? Aiheesta on tehty tutkimusta, jonka perusteella voidaan olettaa, että perinteinen saalistajan ja saaliin välinen asetelma ei olekaan ainoastaan sukupuolikysymys.
