Tutkimus paljastaa, että parisuhteessa ei aina tulkita oikein kumppanin tekemiä aloitteita seksiin.
Yllä olevalla videolla pohditaan, minkälaisille seksivälineille pitäisi tehdä kotona tilaa.
Parisuhteessa alkaa helposti ajattelemaan, että toinen on aina se, joka joutuu tekemään aloitteen tai että toinen ahdistelee aina seksipyynnöillään, vaikka itse ei olisi lainkaan sillä tuulella.
Tuoreen tutkimuksen mukaan osa tästä epätasapainosta johtuukin omasta kyvyttömyydestä tunnistaa se, milloin kumppani oikeastaan yrittää viritellä tunnelmaa seksin puolelle – ja milloin ei.
Arviointivaikeuksia aloitteissa
Heteropariskunnissa naiset yleensä yliarvioivat kumppaninsa seksuaaliset lähestymiset, kun taas miehet puolestaan aliarvioivat hetket, jolloin kumppani yrittää vihjailla jatkoja makuuhuoneen puolelle, Journal of Social and Personal Relationships -julkaisussa esitelty tutkimus paljastaa.
Käytännössä ihmiset eivät siis osaa arvioida sitä, milloin kumppani oikeastaan yrittää tehdä aloitetta.
Tutkijat värväsivät 120 heteroparia, jotka olivat olleet yhdessä kolmesta kuukaudesta 30 vuoteen. Ensimmäisessä ryhmässä puolet pareista vastasi kyselyyn siitä, kuinka usein he itse ja heidän kumppaninsa yrittivät tehdä aloitteen seksiin, ja kuinka usein tapahtui torjumista seksin mahdollisuuden noustessa pintaan.
Osallistujia pyydettiin arvioimaan, kuinka usein tällaisia tilanteita tapahtui tyypillisesti kuukauden aikana – ei ikinä, useammin kuin 11 kertaa kuukaudessa vai jotain siltä väliltä?
Tämän jälkeen osallistujat lukivat 29 lyhyttä kuvailua teoista, jotka voisivat merkitä seksuaalista kiinnostusta, kuten suudelman yrittäminen tai käden laittaminen kumppanin reidelle. Heitä pyydettiin arvioimaan nämä teot sekä se kuinka usein heidän kumppaninsa käyttivät näitä kikkoja vihjatakseen halukkuudestaan seksiin.
Viimeiseksi ryhmä täytti vielä kyselyt seksuaalisesta tyytyväisyydestään ja rakkaudestaan kumppaniinsa.
Yli- ja aliarviointia
Tutkijat saivat selville, että parit onnistuivat ihan kohtalaisesti tunnistamaan kumppaninsa käyttämät kikat seksin vihjaamiseksi, mutta naisilla oli tapana yliarvioida niiden kertojen määrä, jolloin heidän kumppaninsa oikeasti tarkoitti tiettyä tekoa signaalina seksille.
Naiset siis ajattelivat miesten tekevän seksialoitteita paljon enemmän kuin miehet kertoivat itse asiassa tekevänsä.
Toisessa tutkimuksessa ryhmän toisen puolikkaan kanssa havaittiin samat tulokset mitä naisiin tuli, mutta tällä kerralla havaittiin myös, että miehet aliarvioivat kumppaniensa seksuaaliset aloitteet uskoen, että heidän naispuoliset kumppaninsa tekivät aloitteita seksiin harvemmin kuin he oikeasti tekivät.
Naisten aloitteet saattavat siis jäädä mieheltä huomaamatta, kun taas miesten eleet tulkittiin väärin aloitteiksi, kun ne eivät sitä olleet. Jälleen kerran voikin todeta, että kommunikointi kumppanin kanssa selvittäisi nämäkin väärinkäsitykset.
On kuitenkin huomioitavaa, että ne naiset, jotka yliarvioivat kumppaninsa aloitteet, kertoivat tuntevansa olonsa seksuaalisesti tyydytetyimmiksi, minkä tutkijat uskovat johtuvan siitä, että naiset tunsivat olonsa viehättäviksi ja halutuiksi. Yliarviointi voi yksinkertaisesti olla naisen tapa saada tuntemaan, että kumppani on innokas harrastamaan seksiä hänen kanssaan.
Lähteet: Metro, Journal of Social and Personal Relationships, Research Digest