Mikko tonki sukunsa arkistoja ja huomasi, että isoisä oli ollut vaarallisessa tiedustelutyössä – ”Jos pitäisin tiedot itselläni, salailisin”

Vakoojan lapsi soitti vartin ajomatkan päästä

Porvalin isoisä työllistyi rajavartiostoon ja päätyi jatkosodassa tiedustelu-upseeriksi. Kun venäläisiä sotavankeja tuotiin Suomeen, isoisä Antti Porvali etsi heistä vapaaehtoisia, antoi näille puna-armeijan univormuja ja koulutti heitä vakoojiksi Neuvostoliittoon. Vakoojiksi värvätyille luvattiin, että he saavat sodan päätyttyä Suomen kansalaisuuden ja työn Suomesta. Lupausta ei kuitenkaan voitu pitää, vaan vakoiluun osallistuneet salakuljetettiin sodan päätyttyä Ruotsiin.

Tämä johtaakin mielenkiintoiseen asetelmaan nykypäivänä: Mikko Porvali, vakoojien värvääjän lapsenlapsi, on ollut säännöllisesti yhteydessä Ruotsiin lähetettyjen vakoojien lapsiin. Yhteys on syntynyt Porvalin kirjoittamien romaanien ansiosta: eräskin ruotsalainen mies oli saanut sulkapallopelissä tietää ystävältään, että Porvalin romaanissa Vakoojakoulu oli hänen oman isänsä kuva.

– Sitten tämä Sven-niminen mies, joka kertoi olevansa Matti Putkisen (isoisän värväämä vakoooja) lapsi, soitti minulle. Hän puhui suomea vahvalla ruotsalaisella aksentilla ja kertoi olevansa kesäpaikalla Suomessa.

Porvalilla kesti hetken aikaa tajuta, että Sven oli noin vartin ajomatkan päässä hänen omasta kodistaan. Mikko hyppäsi autoon ja ajoi Svenin luo. Alkoi ystävyys, joka jatkuu yhä jokakesäisillä tapaamisilla Svenin kesäpaikalla.

– Meitä yhdistää isoisiemme historia, sukujen salaisuudet. Heidän (vakoojien lasten) kanssa on heti niin ystävällinen ja kotoisa olo, Mikko kertoo.

Päämajan kaukopartiomiehiä jatkosodassa, Antti Porvali keskellä.

Takki on nyt tyhjä

Virkatyöt ja kirjoittamisharrastus pitävät 38-vuotiaan Mikon kiireisenä. Tänä vuonna kirjoja on ilmestynyt kaksi, ja niitä on kirjoitettu ”lähinnä öisin”. Viimeisin kirja, kolmiosaisen trilogian päättävä Kadonneen kaupungin varjo, julkaistiin marraskuun alussa. Nyt takki on tyhjä.

– Onneksi yhtään sopimustakaan ei ole, vaikka tarinoita on valmiina, Mikko muotoilee ja sanoo olonsa olevan äärimmäisen helpottunut.

Ja tarinoita hänellä tosiaan on. Puhe risteilee kaukopartiosta vakoojiin ja lopulta suvun salailemaan henkirikokseen Kurkijoella. Vuosiluvut, nimet ja tapahtumapaikat putoilevat puheessa kuin apteekin hyllyltä.

Mikko on sitä mieltä, että olisi väärin pitää itsellään tietoja, joita hän löytää kaivamalla isoisänsä aikaisia arkistoja.

– Huomaan usein istuvani sellaisen tiedon päällä, ettei olisi muita historiasta kiinnostuneita kohtaan oikein pitää sitä tietoa itsellään. Se pitää julkaista muiden saataville. Salailisin, jos pitäisin sellaiset tiedot itselläni.  

• 8.12.20:07
  Viiden jälkeen

  Jean Sibelius olisi nykyajassa kohulööppien vakionimi
• 8.12.06:03
  Sairaudet ja taudit

  Musta surma vei 25 miljoonaa eurooppalaista – tutkijoilta uutta tietoa vitsauksen saapumisesta
• 7.12.06:55
  Sotaveteraanit

  Näin jo edesmenneet sotainvalidit kertoivat elämästään: "Olen kohtalooni erittäin tyytyväinen"
• 6.12.16:26
  Itsenäisyyspäivä

  Karjalan veteraani Veikko, 101: "Missään muualla ei ole sellaista maata kuin Suomi"
• 6.12.14:02
  Talvisota

  Talvisodan ihmeen takana oli suomalainen mies – "Huonolla ruoalla ja kovalla työllä kasvanut"
• Lataa lisää