Perhekodissa kasvanut Mika olisi kaivannut nuoruuteensa sopivia rajoja. Lopulta pienet näpistykset vaihtuivat rikoskierteeseen, josta hän pääsi pois vasta kaupunkia vaihtamalla.
Katkera ihminen. Sellaiseksi vantaalainen Mika ei halua itseään kuvailla. On kuitenkin yksi asia, jota hän ajoittain miettii.
– Lähtökohtani elämään olivat hyvin erilaiset kuin muilla. En saanut sitä huolenpitoa, mitä olisin tarvinnut. Pohdin vielä tänäkin päivänä, miten asiat voisivat olla, jos tarpeisiini olisi vastattu.
Vaikka Mikan nuoruusvuosista on jo aikaa, pyörivät nuoruuden virheet ja valinnat ajoittain mielessä. Alkoholin ja väkivallan täyteinen lapsuus näkyy miehen elämässä vielä tänäkin päivänä.
Perhekodin kasvatti
Joensuusta kotoisin olevan Mikan lapsuus ei noudattanut tavallista kaavaa. Hänet otettiin huostaan vanhemmiltaan viisivuotiaana. Perinteinen koti vaihtui perhekotiin, jossa aikuisten läsnäolo ja kontakti lapsiin oli vähäistä.
Iän myötä läheisten aikuisten puuttuminen alkoi heijastua Mikan arkeen. Joensuulainen rupesi näpistämään kaupoista ollessaan 13-vuotias.
– Pitäydyin pitkään karkki- ja limpparilinjalla. Elämässäni ei ollut minkäänlaisia vanhempia ja halusin kai tietyllä tapaa kokeilla rajoja.
Mikan mukaan näpistysten takana oli myös taloudellinen syy. Perhekodissa ei tunnettu viikkorahakäytäntöä, eikä nuori pystynyt ansaitsemaan kotitöistä taskurahaa.