Perhekodissa kasvanut Mika olisi kaivannut nuoruuteensa sopivia rajoja. Lopulta pienet näpistykset vaihtuivat rikoskierteeseen, josta hän pääsi pois vasta kaupunkia vaihtamalla.
Katkera ihminen. Sellaiseksi vantaalainen Mika ei halua itseään kuvailla. On kuitenkin yksi asia, jota hän ajoittain miettii.
– Lähtökohtani elämään olivat hyvin erilaiset kuin muilla. En saanut sitä huolenpitoa, mitä olisin tarvinnut. Pohdin vielä tänäkin päivänä, miten asiat voisivat olla, jos tarpeisiini olisi vastattu.
Vaikka Mikan nuoruusvuosista on jo aikaa, pyörivät nuoruuden virheet ja valinnat ajoittain mielessä. Alkoholin ja väkivallan täyteinen lapsuus näkyy miehen elämässä vielä tänäkin päivänä.
Perhekodin kasvatti
Joensuusta kotoisin olevan Mikan lapsuus ei noudattanut tavallista kaavaa. Hänet otettiin huostaan vanhemmiltaan viisivuotiaana. Perinteinen koti vaihtui perhekotiin, jossa aikuisten läsnäolo ja kontakti lapsiin oli vähäistä.
Iän myötä läheisten aikuisten puuttuminen alkoi heijastua Mikan arkeen. Joensuulainen rupesi näpistämään kaupoista ollessaan 13-vuotias.
– Pitäydyin pitkään karkki- ja limpparilinjalla. Elämässäni ei ollut minkäänlaisia vanhempia ja halusin kai tietyllä tapaa kokeilla rajoja.
Mikan mukaan näpistysten takana oli myös taloudellinen syy. Perhekodissa ei tunnettu viikkorahakäytäntöä, eikä nuori pystynyt ansaitsemaan kotitöistä taskurahaa.
– Elämä oli aika kurjaa, sillä perhekodissa ei ollut juuri mitään lapsille ja nuorille suunnattuja virikkeitä tai esimerkiksi karkkia tai muita herkkuja, joista muut lapset pääsivät kotonaan nauttimaan.
Rajaton elämä lähti käsistä
Mika jäi kiinni näpistyksistään useita kertoja. Vaikka tilanteisiin puututtiin, seuraukset jäivät pieneksi.
– Olin useita kertoja poliisin juttusilla ja kyllä toiminnastani myös perhekodissa puhuttiin. En kuitenkaan noteerannut puheita, sillä seuraukset olivat niin pieniä.
Kun Mika täytti 18 vuotta, perhekoti jäi taakse. Samalla hetkellä hävisivät kaikki elämää rajoittaneet säännöt.
Mika muistelee, ettei perhekodissa koskaan puhuttu esimerkiksi vastuullisesta rahankäytöstä. Päihteiden käyttö lisääntyi nuoren aikuisen elämässä ja näpistely vaihtui vakavampiin rikoksiin.
– Tuli varkauksia, pahoinpitelyitä, petoksia… En äkkiseltään edes muista kaikkia tapahtumia.
Hyvästit vanhoille kavereille
Mika arvioi, että jos pienistä näpistyksistä olisi seurannut vakavampia seurauksia tai perhekodissa olisi huomioitu paremmin nuorten tarpeita, rikosrekisteri olisi jäänyt lyhyeksi. Niin ei kuitenkaan käynyt ja siksi vuosia jatkunut kierre päättyi vasta, kun mies muutti uuteen kaupunkiin työn perässä 13 vuotta sitten.
– Kaikki loppui oikeastaan siihen, kun kaveriporukka vaihtui uuden asuinpaikan myötä. Jälkeen päin olen saanut todeta monesti, että elän nyt paljon parempaa elämää.
Nykyään muurarina ja järjestyksenvalvojana työskentelevä Mika kohtaa työssään paljon nuoria. Hänen mukaansa nuorten näpistyksiin liittyy erityisesti kaverit ja sosiaalinen paine.
– Vaikka itse näpistin yksin, olen huomannut työni kautta, että ryhmäpaine nuorten keskuudessa on todella kova. Törttöily tulee kuitenkin kalliiksi ja saan maksaa siitä itse vielä tänäkin päivänä.
Sopivasti rajoja
Mika toivoo, että erityisesti nuorten lasten vanhemmat kykenisivät antamaan lapsille tarpeeksi huomiota ja aikaa. Turvallisten aikuisten puuttuminen arjesta voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen kohtalokkaallakin tavalla.
Mika uskoo, että vastuu lasten ja nuorten valinnoista jakautuu niin vanhemmille kuin koulullekin.
– Totta kai nuori itse tekee omat päätöksensä, mutta myös ympärillä olevien aikuisten tulee ottaa vastuuta. Esimerkiksi koulukiusaaminen voi vaikuttaa voimakkaasti nuoren kehitykseen. Kuvioihin astuvat helposti päihteet ja niitä seuraavat usein myös rikollisuus.
Mikan mukaan tärkeintä on se, että lapsille ja nuorille osataan asettaa rajoja sopivissa määrin.
– Omalla kohdallani tuntui siltä, että rajoitettiin ihan vääriä asioita kuten vapaa-aikaa. En saanut perhekodissa asuessani tavata esimerkiksi kavereita. Sitten kun täytin 18 vuotta, ei ollut enää mitään rajoja ja annoin palaa.