Mainos

Metsätuhot uhkaavat

Sienitaudit uhkaavat metsiä, jos ensi kesästäkin tulee sateinen, arvioidaan Metsäntutkimuslaitoksen vuoden 1998 metsätuhoselvityksessä.

Viime kesä oli poikkeuksellisen runsassateinen. Se helpotti erityisesti ruostesienten aiheuttamien sienitautien leviämistä. Kesän näkyvimmät ja laajimmat metsätuhot aiheutuivatkin ruostesienistä, joita tavattiin maan eteläosista aina Metsä-Lapin eteläosiin saakka.

Ruosteet vaivasivat kaikkia metsätaloudellisesti tärkeitä puulajeja sekä lisäksi mm. pajua ja raitaa. Runsaita epidemioita aiheuttavista ruosteista puuttui ainoastaan männynversoruoste. Voimakaskaan ruostetartunta ei yleensä johda puun kuolemaan mutta aiheuttaa kasvutappioita.

Viime kesän kaltaisia runsassateisia kesiä on Ilmatieteen laitoksen mukaan sadassa vuodessa vain neljä-viisi. Edellinen viime kesää sateisempi kesä oli vuonna 1981. Vuoden 1998 kesä oli joillakin paikkakunnilla jopa kaksi kertaa sateisempi kuin keskimäärin. Kesän sadesummat vaihtelivat yleisesti 250:stä lähes 400 millimetriin, kun keskiarvo on yleensä 180-220 milliä.

Ruostesienet hyötyvät sateisista kesistä, sillä ruosteiden monimutkainen kehityskierto ja siirtyminen isäntäkasvista toiseen vaatii onnistuakseen tietyissä kehityskierron vaiheissa usean vuorokauden mittaista sateista säätä. Jos kesän 1999 sademäärä jää normaaliksi, laaja-alaisia ruostetuhoja ei ensi kesänä esiinny, selvityksessä arvioidaan. Mutta jos kesä on sateinen, tuhot ovat laajemmat ja vakavammat kuin menneenä kesänä.

Koivunruoste kellastutti

Metsätuhoselvityksen mukaan koivunruoste kellastutti viime kesänä laaja-alaisesti koivikoita lähes koko maassa. Koivujen lehtien varhainen kellastuminen johtui osittain myös koivunlehtilaikkusienistä.

Kuusella esiintyi näkyvimmin kuusensuopursuruostetta. Sitä oli suopursua kasvavissa kuusikoissa runsaasti Tampereen seudulta läpi koko maan Metsä-Lapin eteläosiin saakka. Pohjanmaalla ja Satakunnassa jatkui kuusenneulasruoste-epidemia jo kolmatta vuotta. Kuusella esiintyi myös kuusentuomiruosteen aiheuttamaa käpyruostetta poikkeuksellisen paljon eri puolilla maata.

Männynharmaakariste-epidemian merkkejä näkyi viime kesänä Keski-Suomen pohjoisosissa Karstulan-Kyyjärven seuduilla. Kesän ja syksyn sääolojen vuoksi on todennäköistä, että tämä epidemiaa laajenee. Männynharmaakaristetta on esiintynyt jo useana vuonna Pohjois-Savossa ja Lapissa rehevien maiden männyntaimikoissa ja nuorissa männiköissä. Pohjois-Savon epidemia näyttää nyt laantuneen.

Männynversosurmaa saattaa keväällä esiintyä jälleen runsaasti, koska kesän ja syksyn säät suosivat tätäkin tautia. Vakavasta versosurmaepidemiasta on kulunut jo useita vuosia. Tuhoja todettiin viimeksi vuonna 1994 Lapin männyntaimikoissa. Keväällä 1997 versosurma näytti sateisen kesän 1996 jälkeen jonkin verran lisääntyneen nuorissa männiköissä varsinkin Etelä-Karjalassa ja Savossa. Lämmin, kuiva kesä 1997 pysäytti epidemian kehittymisen.

Puistopuissa härmäsieniä

Härmäsienet herättivät syyskesällä huomiota Etelä-Suomen puistopuilla, mm. tammella ja vaahteralla. Härmäsienet muodostavat lehtien pinnalle vaalean härmän peittämiä laikkuja. Niistä ei kuitenkaan ole yleensä haittaa puille.

Poppelit varistivat yleisesti lehtensä ennenaikaisesti ruosteiden ja lehtilaikkusienten takia. Haavanmustaverso tappoi kasvavia haavan versoja elokuussa. Taudille ovat arimpia pienet taimet ja vesat. Taimitarhoilla lehtikuusenneulaskariste kellastutti neulasia elokuun alkupuolelta lähtien. Neulaskaristeita todettiin myös varttuneemmilla lehtikuusilla. Kesän kosteudesta hyötynyt harmaahome tuhosi taimien latvoja lähes joka taimitarhalla etelästä Rovaniemen korkeudelle asti.

Hyönteisten runsaus johtui kesästä 1997

Männiköissä ja koivikoissa esiintyi paikoin laajahkoja hyönteisten aiheuttamia neulas- ja lehvästötuhoja. Taimitarhoilla pistiäisten ja perhosten toukat vioittivat lehti- ja havupuiden taimia. Hyönteisten runsaus oli perua kesän 1997 lämpimistä säistä, jotka olivat hyönteisten lisääntymiselle suotuisat.

Pilkkumäntypistiäisen toukkien aiheuttamat tuhot jatkuivat Siikalatvan ja Pyhäjokilaakson alueilla Pohjois-Pohjanmaalla, Lauhavuoren kansallispuistossa Etelä-Pohjanmaalla sekä Harjavallassa ja Kokemäellä Satakunnassa. Uusia pilkkumäntypistiäisen toukkahavaintoja tehtiin Pohjois-Karjalassa mm. Ilomantsissa ja Lieksassa.
Ruskomäntypistiäisen kanta voimistui jälleen lievästi Itä-Savossa. Lehtikuusia vaivasivat paikoin lehtikuusipistiäisen toukat. Lehtikuuselle oli haittaa myös kirvoista.

Sadesää auttoi koivuja toipumaan

Mm. koivuja kiusaava lumimittarin ja hallamittarin joukkoesiintymä jatkui paikoitellen jo kolmatta vuotta lounaisella rannikkoalueella Hangosta Vaasaan. Vaikka koivut syötiin alkukesällä laajoilla aluilla lähes lehdettömiksi, puut jaksoivat useimmissa tapauksissa kasvattaa loppukesällä uudet lehdet. Ilmeisesti kesän sateisuus auttoi koivuja toipumaan.

Koivun norkoissa eläviä norkkokoita oli runsaasti ainakin Uudellamaalla, sillä runkojen verhoutuminen valkeaan seittiin keväällä toi paljon kyselyjä Metsäntutkimuslaitoksen hyönteistutkijoille. Sulkavalla ja Pudasjärvellä pohjanlehtipistiäisen toukat kalusivat nuoria viljelykoivuja lehdettömiksi. Valkovillakasperhosen toukat söivät haavikoita ja raitoja lehdettömiksi useiden hehtaarien alalla Haapavedellä ja Kärsämäellä.
(STT)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.