Meijun, 24, sisukas tempaus: Pyöräilee Ruotsin ympäri kerätäkseen miljoonia syöpälapsille

Puhelimeen vastaa iloinen nuoren naisen ääni. Ei uskoisi, että tämä reippaan ja energisen oloinen 24-vuotias on edellisenä päivänä vetänyt tempauksensa tähän asti tuskallisimman osuuden. Koko Ruotsin ympäri aikova Meiju Vartiainen on nyt Keski-Ruotsissa pienellä paikkakunnalla nimeltä Sveg.

Takana on noin 2 000 pyöräiltyä kilometriä ja kolme viikkoa. Matkaa on jäljellä vielä jopa 3 000 kilometriä, mutta se ei tätä sisupussia kuulosta juuri painavan.

– Olen aina ollut sellainen, että kun tulee joku unelma päähän, teen sen heti pois, Vartiainen selittää jopa melko hullulta kuulostavaa tempaustaan.

Unelmia on riittänyt aiemminkin, ja useimmiten samalla on tullut kerättyä rahaa hyväntekeväisyyteen.

Vartiainen on muun muassa kiivennyt päähänpistosta Ruotsin korkeimmalle vuorelle Kebnekaiselle ja pyöräillyt Perämeren ympäri. Kilometrejä kertyi tuolloin tuhatkunta. Muuta pyöräilytaustaa Vartiaisella ei olekaan.

– Piti treenata tätä varten aivan hirveästi, mutta olin koulussa ja kahdeksassa työssä. Minulla alkoi päivä aina kuudelta aamulla ja loppui kahdelta yöllä. Nukuin yössä sellaisen neljä viisi tuntia, hän kertoo valmistautumisestaan meneillään olevaan koitokseen.

Töitä kertyi yllättäen kosolti Vartiaisen perustettua oman, huoneiden vuokraamiseen keskittyvän yrityksen opintojensa ohelle, vaikka töitä ja erilaisia projekteja oli jo valmiiksi.

Pahoja hiertymiä ja isoja ylämäkiä

Vartiaisen iloista rupattelua kuunnellessa voisi äkkiseltään ajatella, että Ruotsin ympäri pyöräileminen on hauska pikku juttu, mutta totuus on toinen. Sen Vartiainen kertoo vasta erikseen kysyttäessä, sillä tämä nuori nainen tuskin pienistä valittaa.

– Sanon ihan suoraan, miten asia on. Tämä on aivan sairaan raskasta! Kun on nämä pitkät päivät, 170–180 kilometriä, tätä välillä inhoaa, mutta kuitenkin rakastaa sitä tunnetta puskea itseään eteenpäin ja katsoa, kuinka pitkälle jaksaa. Varmaan se on se suomalainen sisu, hän naurahtaa ja viittaa edelliseen etappiinsa.

Sen aikana hiertymät äityivät niin pahoiksi, että pyörän selkään ei ole ihan heti takaisin asiaa.

Alun perin ajatuksena oli pyöräillä joka päivä, mutta vähitellen vakiorytmiksi vakiintui neljä päivää pyörän selässä ja lepopäivä väliin.

Vartiainen tietää, että kaikki on kiinni asenteesta.

– Sanoin alun perin, etten usko että jaksan pyöräillä Ruotsin ympäri, mutta tulen todistamaan itselleni, että pystyn siihen.

– Kaikki on kiinni siitä, miten asioita katsoo. Jos olet pyöräillyt 150 kilometriä ja näet ison mäen, voit ajatella sitä vaikeaa ylämäkeä tai sitä, että sen jälkeen tulee alamäki.

Eilen sade yllätti Vartiaisen.

– Satoi kaatamalla vettä kolme tuntia ja vesi meni sadevaatteistani läpi jo puolen tunnin sisällä. Paleli aivan älyttömästi, mutta rupesin siinä sitten ajattelemaan, että olen Havaijilla ja heti tuli lämpimämpi.

"Näin kaksivuotiaita tippaletku kädessään"

Tavoitteena olevasta kolmesta miljoonasta Vartiaisella on nyt koossa yli 40 000 kruunua.

Hän päätti lahjoittaa rahat syöpälapsille monestakin syystä.

Vartiaisen pappa kuoli syöpään, kun hän oli kuusivuotias.

– Muistan vieläkin, kun käytiin äidin kanssa katsomassa pappaa ja äiti sanoi autossa, että vierailu oli vähän outo. Heti kun pääsimme kotiin, tuli puhelu sairaalasta. Äidiltä tippui puhelin kädestä ja hän alkoi itkeä.

Äidin äiti on sairastanut peräti kolme syöpää ja selvinnyt niistä kaikista.

Pari vuotta sitten Vartiaisen kaverin pikkuveljeltä löydettiin kaksi syöpäkasvainta sydämen läheltä. Lastensairaalassa käyminen pysäytti.

– Se oli ensmmäinen kerta, kun näin 2–3-vuotiaita, jotka kävelivät tippa kädessä ja naureskelivat ja olivat hirveän iloisia, vaikka heillä oli kauhea sairaus. Monet lapset sanoivat, että haluavat isona tulla lääkäreiksi, koska lääkärit auttavat ihmisiä paranemaan. Se oli mahtava se positiivinen ajatus, joka heillä oli.

Kyynelehtii Facebook-videolla

Edellisenä iltana Vartiainen julkaisi projektin Facebook-sivulla koskettavan videon siitä, mikä tempauksessa on raskainta.

– Pahinta ei ole pyöräily, vaan se, kun tajuaa, että on pyöräillyt 170 kilometriä eikä lahjoituksia ole tullut yhtään, hän sanoo kyyneleiden lomasta videolla, josta voi katsoa pätkän yltä.

Edellisen yön aikana lahjoituksia tulikin lähes 10 000 kruunun edestä.

Penniäkään niistä ei  mene Vartiaisen omalle tilille. Pyöräreissun hän rahoittaa kahdella melko isolla stipendillä, jotka hän sai valmistuttuaan vastikään siviiliekonomiksi.

– Tulen olemaan rahaton, kun palaan, mutta lähden sitten äidin luo syömään ja lepäämään, hän nauraa.

Vartiainen innostui hyväntekeväisyystempauksista jo lukiossa.

Kaikki alkoi lukion projektikurssista. Kun muut oppilaat tekivät toitä kerätäkseen rahaa itselleen, Vartiainen kavereineen halusi auttaa muita.

Virosta löytyi lastenkoti, joka ei saanut lainkaan valtiontukia. Kaveriporukka onnistui lopulta keräämään lastenkodille noin 4 000 euroa tekemällä kaikenlaisia puhdetöitä yhteensä noin 500 tuntia.

– Esimerkiksi leivoimme aivan hulluna. Parhaimmillaan leivoimme suunnilleen 15 tuntia putkeen, Vartiainen muistelee rahankeräystä.

Mutta tempaukset palkitsevat. Hän matkusti kavereineen henkilökohtaisesti lahjoittamaan rahasumman virolaisen lastenkodin perustajalle.

– Hän oli ymmärtänyt väärin. Hän luuli, että olimme keränneet 400 euroa ja piti sitä hyvänä saavutuksena. Kun selvisi, että summa onkin 4 000 euroa, hän alkoi itkeä.

Siinä piileekin salaisuus, jonka vuoksi Vartiainen jaksaa innostua tempauksesta yhä uudelleen.

– Kun tekee muille jotain, sitä saa niin paljon itselle takaisin, vaikka se ei tulekaan palkkana vaan ihmisten kiitollisuutena.