Katuparturointi auttoi Joukon pois omasta päihdehelvetistä – sai hyväntekeväisyystyöstä palkinnoksi Arskan patsaan: "Tämä on aika hullua"
3:49
Julkaistu 17.10.2018 16:21
Sami Lindfors
sami.lindfors@mtv.fi
32-vuotias Jouko Näivä tunnetaan paremmin Jouko the street barber -nimellä, eli katuparturina.
Jouko Näivän sakset nipsuvat ja hiustenleikkauskone surisee. Helsingin Vaasanaukiolla eli piritorilla käy kova kuhina, kun ihmiset ovat tulleet odottamaan vuoroaan Näivän parturintuolissa.
Vaikka aukiolla on kuhinaa, hetkittäin riitaisaakin, Näivän työtä kunnioitetaan. Hänelle halutaan antaa työrauha.
Yllä olevalla videolla Sam kertoo elämästään samalla, kun Näivä leikkaa tämän hiuksia Helsingin Vaasanaukiolla.
Välillä ohikulkijoitakin pysähtyy kiittämään Näivää tämän työstä. Mies kumartelee ja kiittelee tasaiseen tahtiin kauniista sanoista.
– Tämä on aika hullua, en mie ole koskaan ollut hyvä ottamaan kehuja vastaan, Näivä pudistelee päätään.
Kiitosten vastaanottamista Näivä joutuu harjoittelemaan tänään keskiviikkona taas uudessa mittakaavassa. Näivälle myönnettiin Helsingin Dallapénpuistossa Asunnottomien yö -tapahtumassa Stadin Arska -patsas hänen työstään asunnottomien hyväksi.
Ensimmäisen patsaan sai vuonna 2002 elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki.
Päihteet vaihtuivat parturointiin
Kun Näivän asiakkaat kertovat elämästään ja usein roisista päihteiden käytöstä, hän ymmärtää, mistä he puhuvat. Lappeenrannassa varttuneen Näivän siskot ovat kuolleet, toinen auto-onnettomuudessa ja toinen huumeisiin, ja isä oli usein vankilassa.
Näivä on käynyt itsekin läpi päihdehelvetin ja ollut koditon. Sen takia saivat jäädä urheilu- ja musiikkiuratkin.
Näivä kertoo olevansa luonteeltaan taistelija, ja haluaa olla paras kaikessa, mihin ryhtyy. Sillä energialla hän kertoo päässeensä ylös elämänsä syvimmästä suosta.
– Se ei ole helppoa nousta sieltä suosta. Se vie oman aikansa. Mutta se ei ole mahdotonta. Mie en ole ikinä luovuttanut missään, enkä luovuttanut silloinkaan, vaikka tuntui etten mie jaksa enää.
Nyt 32-vuotias Näivä kertoo, että tarvittavaa voimaa löytyi lopulta omasta lapsesta ja oikeiden ihmisten löytämisestä ympärille – sellaisten, joiden kanssa on hyvä olla.
Katuparturiksi sattumalta
Katuparturoinnista on tullut Näivälle henkireikä sattumalta. Kun näivä muutama vuosi sitten sai ajatuksen, että hän haluaa parturiksi, istutti hän penkkiin koekaniineiksi ystäviään.
Sitten hän keksi, että kaduilla liikkuu ihmisiä, joille hän voisi tarjota hiustenleikkuuta ja samalla saada itselleen kokemusta. Hän oli nähnyt muutama vuotta aiemmin australialaisen Nasir Sobhanin videoita, missä Sobhani leikkaa kaduilla hiuksia.
– Samaistuin häneen tosi paljon, me ollaan aika samanlaisia. Entisiä addikteja ja tatuoituja, mutta hän on komeampi, Näivä naurahtaa.
Mukaan lähti ystävä jo Lappeenrannan nuoruusvuosilta, Tanja Uusitalo, joka kuvasi katuparturista videoita sosiaaliseen mediaan – ja siitä se sitten lähti. Uusitalo alkoi auttaa Näivää sosiaalisen median sivujen ylläpitämisessä ja päivittämisessä.
– Se oli miulle ihan uusi maailma, en ollut käyttänyt Instagramia koskaan, Näivä toteaa.
Nyt puolitoista vuotta myöhemmin Näivä on valmistunut Stadin aikuisopistosta parturi-kampaajaksi, ja Jouko the street barberista on tehty juttuja moniin medioihin. MTV Uutiset kertoi Näivän hyväntekeväisyystyöstä viime vuoden toukokuussa.
Kipinä hyväntekeväisyystyön tekemiseen on tullut myös edesmenneeltä tädiltä, joka toimi pitkään ja hartaasti Punaisen ristin vapaaehtoisena.
– Haluan, että voin tällä kunnioittaa sitä työtä mitä hän teki muiden hyväksi.
Pienetkin teot voivat olla suuria
Näivä on ollut iloinen siitä, että hänen kauttaan muut ovat voineet saada inspiraation hyväntekeväisyystyön tekemiseen.
Hän luki vastikään lohjalaisesta naisesta, joka oli järjestänyt ilmaisen hiustenleikkuutempauksen asunnottomille. Hän oli maininnut saaneensa idean Näivän työstä.
Mutta hän ei halua tehdä katuparturointia maineen ja mammonan takia – eikä siitä rahaa tulekaan, sillä hän tekee työtä omalla ajallaan. Näivä otti vapaata töistä lähteäkseen MTV Uutisten kanssa haastattelemaan asiakkaitaan.
Näivä puhuu paljon siitä ristiriidasta, että haluaisi tehdä hyväntekeväisyystyötä koko ajan, mutta samalla pitää vahtia, ettei itse joudu kadulle. Vuokra on maksettava ja ruokaa saatava.
Hänen unelmansa on, että maine mahdollistaisi sen, että hän pysyy leivän syrjässä kiinni ja voisi kuitenkin mahdollisimman paljon tehdä hiustenleikkuuta hyväntekeväisyytenä.
Näivä kertoo, että se on ehdottomasti hänelle sopiva tapa auttaa.
– Tiedän, etten voi muuttaa kenenkään elämää, mutta se on minun tapani auttaa. Se pienikin asia voi olla toiselle tosi iso juttu. Se on hienoa, jos joku on ollut huonolla tuulella, mutta v*tutus on lähtenyt hiustenleikkuun jälkeen.
– Samalla toivon, että me voisimme tulla yhteen ja auttaa yhdessä. Minä leikkaan hiuksia, joku toinen voi tehdä jotain muuta. Nytkin eräs nainen kysyi, että onko jouluksi tulossa jotain [hyväntekeväisyystapahtumaa], hän haluaisi tehdä joulukortteja. Sanoin, että vielä on joulu auki, mutta aivan varmasti toimitetaan joulukortteja eteenpäin.
