Masennuslääkkeet päätyvät meriin ja muuttavat rapujen käyttäytymistä

Lääkejäämät ovat peräisin jätevedenpuhdistamoilta, joissa niitä ei pystytä nykymenetelmillä poistamaan. Esimerkiksi rapujen käyttäytyminen muuttuu masennuslääkkeiden vaikutuksesta.

Portsmouthin yliopiston tutkimusryhmä on rakentanut laboratorioon meriolosuhteita jäljitteleleviä akvaarioita. Niissä tutkitaan, miten masennuslääkejäämät vaikuttavat merieliöihin. Tutkimukset osoittavat, että jo hyvin pienet pitoisuudet muuttavat esimerkiksi rapujen käyttäytymistä.

– Jo 25 milligrammaa sekoitettuna olympiamittaiseen uima-altaaseen muuttaa rapujen kykyä havaita valoa. Yleensä ne piiloutuvat valolta ja hakeutuvat pimeisiin paikkoihin. Masennuslääkkeen lisääminen veteen muuttaa niiden serotoniinitasoa ja yhtäkkiä ne hakeutuvat valoon ja viettävät siellä enemmän aikaa. Samalla niiden todennäköisyys joutua petojen ruuaksi kasvaa ja rapujen määrä todennäköisesti vähenee, kertoo tutkimusta johtava tohtori Alex Ford Portsmouthin yliopiston merentutkimusinstituutista.

Tutkimuksissa havaittiin myös rapujen värin muuttumista masennuslääkejäämien takia.

Pienetkin määrät haitallisia

Erilaisia lääkejäämiä löytyy kaikista maailman vesistöistä, koska jätevedenpuhdistamot eivät ainakaan vielä pysty poistamaan lääkeainejäämiä jätevesistä.

Tähän mennessä on todistettu, että ehkäisypillereistä peräisin oleva estrogeeni muuttaa kalojen sukupuolta.

– Vedenpuhdistamojen alapuolella estrogeeni "naisistaa" kaloja. Voimme havaita, että koiraskalat muuntuvat naaraiksi. Vielä emme tiedä tarkkaan, miten masennuslääkkeet vaikuttavat merissä ja jokialueilla. Laboratoriokokeet antavat kuitenkin viitteitä siitä, että niillä voi olla toisinaan pieniä, mutta joskus hyvin dramaattisia vaikutuksia vesieliöiden biologiaan, arvioi Alex Ford.

Masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut voimakkaasti. Pelkästään Britteinsaarilla lääkärit kirjoittavat vuodessa lähes 50 miljoonaa masennuslääkereseptiä.

Tutkijan mukaan äyriäiset ovat tärkeä linkki merien ravintoketjussa ja sen takia niiden altistumista lääkkeille kannattaa selvittää. Jatkotutkimuksia tarvitaan siitä, miten lääkeainejäämät kertyvät ravintoketjun eri tasoille.

– Meidän pitäisi saada käsitys siitä, millaisia biologisesti aktiivisia kemikaaleja käytämme lääkkeinä. Ei pidä luulla, että käyttämämme lääkkeet vaikuttavat vain meihin. Jätevedenpuhdistamot eivät pysty täysin hajottamaan näitä kemikaaleja ja ne päätyvät ympäristöön. Jopa mitättömän pienillä pitoisuuksilla näyttää olevan vaikutuksia luonnossa.