Euroopassa ei ole maata, jonka politiikkaa ei olisi puolentoista vuoden ajan hallinnut koronakriisin torjunta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Markus Leikola. Kaava on mennyt kuta kuinkin samalla tavoin kaikissa maissa, aina EU-jäsenyyden Brexitillä lopettaneesta Britanniasta pelkän pääministerin vaihtaneeseen Suomeen.
Ensin lyötiin jarrut kiinni, kuka hitaammin, kuka nopeammin, eikä kukaan riittävästi varautuneena, sen enempää aineellisesti, hallinnollisesti kuin henkisestikään. Maailman maskituotanto oli keskittynyt Kiinaan, jonka satamat oli lisäksi suljettu samaan aikaan kun suojavarusteiden kysyntä pomppasi yhdessä yössä satakertaiseksi. Eurooppa sentään välttyi USA:n kaksi kuukautta pitkältä viiveeltä asianmukaisen koronatestauksen käynnistämisessä.
Kriisilait olivat kaikkialla sinne päin ja lisäksi kesän 2020 alussa populistisimmat johtajat kuten Britannian Boris Johnson houkuttelivat kansaa pubeihin liian varhain, huoli talouden syöksylaskusta päällimmäisenä. Kun lomakausi päättyi ja niin turistit kuin siirtotyöläiset palasivat takaisin kotipaikkakunnilleen, tautitilanne räjähti kahta pahempana käsiin.
Viime talvi meni kotona kökötellessä; poliitikoilla ei ollut enää paineita julkisen elämän avaamiseen, vaan varottiin lopettamasta sulkutiloja ennenaikaisesti. Kevät ja kesä 2021 on ollut rokotuskattavuuden nousua ja kuolleisuuden laskua, josta vihdoinkin voi sanoa, että kriisinhoito alkaa sujua edes plan B:n tai C:n mukaan.
Kenet äänestäjä palkitsee?
Euroopan unioni oli käynnistymisvaiheessa niin kuin aina: organisaatio, jossa päätösvaltaa on niin paljon kymmenillä eri jäsenmailla, ettei se ikinä pysty olemaan nopein ja tehokkain. Mutta kun aikaa kuluu ja eri maiden tavoitteet alkavat näyttää tarpeeksi yhteneviltä – ihmiset, raha ja tavarat jälleen liikkeelle – niin myös jäsenmaille on paljon iloa siitä, että yhteistyörakenne on valmiiksi olemassa.