Kerrankin on tulevaisuuden ennustaminen helppoa ja kaikki ennustajaeukot asiasta harvinaisen yksimielisiä: Euroopalla on edessään, kuningatar Elisabetin sanoja lainaten, annus horribilis, karmea vuosi, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.
Hallitsematon brexit, populistien nousu eurovaaleissa, johtajuuden puute Euroopassa eikä ketään vahvaa johtohahmoa näköpiirissäkään – juuri, kun haaskalla on kärkkymässä katala kopla: yksi sirkuspelle, yksi diktaattori ja yksi Kiinan keisari. Ja mikä pahinta, eurooppalaiset arvot ja jopa koko demokratia saattavat olla vaarassa!
Nyt ei totisesti muu auta kuin seurata Elisabetin esimerkkiä ja ottaa ensin rauhoittava teekuppi käteen. Ja sitten on oltava valppaana.
Jos ja kun Britannian ero EU:sta toteutuu ilman erosopimusta, ei voi muuta kuin ihmetellä, millaisia tunareita Britannian nykypoliitikot ovat – maassa, jonka diplomaattikunta ja korkeat virkamiehet ovat tunnetusti maailman huippuluokkaa.
David Cameron osoitti täydellistä poliittisen pelisilmän puutetta järjestäessään kansanäänestyksen. Jo Winston Churchill sen aikoinaan totesi: "Jos brittien täytyy valita mannermaan ja valtameren välillä, he valitsevat valtameren!"
Cameron itse pakeni kuin rotta vuotavasta veneestä, ja koko sotkun sai hoidettavakseen Theresa May, joka ei hänkään Cameronin tavoin itse halunnut Britannian eroa.
Jopa liittokansleri Angela Merkel, joka oli valmis auttamaan virkasisartaan niin paljon kuin mahdollista, tuskastui Berliinissä ravaavaan Mayhin, joka pitkään tuhlasi vain aikaa kyselemällä, mitä hänen oikeasti pitäisi tehdä. Hänen jos jonkun se piti tietää, sillä ei EU ollut anomassa eroa Britanniasta.