Saksan liittokansleri Olaf Scholz, yllätti EU:n viime huippukokouksessa kehottamalla muita EU-maita toimittamaan Leopard-taistelupanssarivaunuja Ukrainaan. Saksa on pakon edessä onnistunut myös järjestämään energiansaantinsa nopeasti uudelleen. Mutta mihin ihmeeseen juuttui Saksan täyskäännös, ”Zeitenwende”, uusi aika, jota Scholz julisti viime vuonna, kysyy MTV:n kolumnisti Helena Petäistö.
Saksan nykyinen liittokansleri, EU:n jarrumies Olaf Scholz herättää entistä enemmän ihmetystä niin omassa maassaan kuin maan rajojen ulkopuolella. Viime viikon pitkä tunnin haastattelu ZDF-kanavan Maybritt Illnerin ohjelmassa näytti osittain sen, mitä saksalaiset kutsuvat nykyään ”komfortflegmatisch”, mukavuudenhaluiseksi flegmaattisuudeksi. Mukavuuden synti tuntuu sodan pitkittyessä piinaavan Saksaa jopa Ranskaa pahemmin, sillä saksalaisilla on vaikeuksia nähdä, että heidän Venäjä-riippuvuutensa oli järjestelmä, joka vaaransi koko Euroopan.
Eikä asiantilaa paranna yhtään se, että maata johtaa henkilö, jolta puuttuu juuri se johtajuus. Moititaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronia sitten mistä hyvänsä, niin johtajuuden puutteesta häntä ei voi syyttää, sillä sitkeää sinnikkyyttä hänellä riittää vaikeasti hallittavassa maassa, jossa moni hänen edeltäjänsä on heittänyt hanskat naulaan.
Scholzia ZDF:n lllnerin pihdeissä katsoessa tuli mieleen, että mieshän haluaa pitkästyttää katsojat kuoliaiksi. Hän puhuu monotonisella äänellä, välillä jopa niin hiljaa, että saa todella kuunnella tarkkana. Esiintymistä leimaa innottomuus ilman minkäänlaista tunteenhäivääkään. Jos kansa kärsii flegmaattisuudesta, tarvittaisiin totisesti ihan erilaista johtajuutta, intoa ja uskon valamista, mutta vaikuttaa oudosti siltä, että Scholz itsekin haluaa antaa vaikutelman hitaan harkitsevasta ja ponnettomasta vätyksestä, vaikka maanosa on tulessa.
Merkelin malli ja historian taakka
Scholzin edeltäjällä ja esikuvalla Angela Merkelillä oli tapana sanoa, että ”in der Ruhe liegt die Kraft”, rauhallisuudessa on voimaa. Jo silloin Euroopan mahtavimmassa kansliassa oli kuulemma kuin huopatossutehtaassa, sillä entisenä tutkijana Merkelin oli ottanut palvelukseensa koko liudan tutkijoita ja tilastotieteilijöitä, joiden kanssa jokainen päätös punnittiin ilman pienintäkään kiirettä. Merkeliä syytettiin hitaudesta ja päättämättömyydestä Euroopan kriiseissä, joissa finanssikriisiä, euroa ja Kreikkaa koskevat päätökset tulivat aina niin viime tipassa kuilun partaalla, että muut EU-maat lähenivät hermoromahdusta.