Aina tapahtuu, kun Björn Wahlroos avaa suunsa. Nyt hän roimii perustuslakia, lisäisi presidentin valtaoikeuksia ja karsisi pikkupuolueita äänikynnyksellä. Kannattaa pysähtyä edes pikkuhetkeksi pankkiirin ajatusten äärelle, vaikka sanoma tai sanoja ei lainkaan miellyttäisi, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Hiljainen vallankumous -pamfletti on taattua Wahlroosia. Se ei jätä kylmäksi, vaikka aihe on tällä kertaa niinkin mahtipontinen kuin perustuslaki ja sen kehittäminen.
Suurta yleisöä kiinnostaa luultavasti eniten kohta, jossa Wahlroos esittää presidentin valtaoikeuksien vahvistamista. Wahlroosin mielestä olisi syytä harkita, voitaisiinko hallituksen muodostajan valinta palauttaa presidentille.
Tämä olisi kellon kääntämistä taaksepäin – aina kauas 1970-80-luvuille Urho Kekkosen aikaan. Eduskunnan roolin ja parlamentarismin vahvistaminen alkoi johdonmukaisesti presidentti Mauno Koiviston kausilla.
Kehitys tiivistyi vuonna 2000 voimaan astuneeseen Suomen perustuslakiin, jonka mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tätä työtä jatkoi kahdeksan vuotta myöhemmin Taxellin komitea. Tällöin täsmentyi, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja näin poistui kahden lautasen ongelma siitä, ovatko EU-pöydissä sekä pääministeri että presidentti.
Uusitun perustuslain aikanakin tosielämässä valtaa saa, kuka sitä ottaa. Sauli Niinistön kaudella puheenparteen ilmaantui pieni tauko ennen sanoja yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
