Kirja-arvio: Tutkimusmatkoja uhattuun demokratiaan

Bennerin perusteesejä hyvästä, toimivasta liberaalista demokratiasta voi tiivistää sanoihin maltti, kohtuus, luottamus, tasa-arvo ja liian eriarvoisuuden välttäminen, ja näihin viittaava vapaus, joka ei ole absoluuttinen.

Keneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että törkypuhe ja tarkoitukselliset loukkaukset ovat rajoittamattoman sananvapauden nimiin paasaavien itseisarvoisia työkaluja.

”Oikein mitoitettu vapaus tuo parhaat puolet esiin ihmiseläimissä, mittaamaton vapaus pahimmat:” 

Vapauksissa on eroja

Tässä ei ole tarkoitus pitää erityistä antiikin kreikan ja latinan kielen oppituntia, mutta tuolloin tehtiin ero vapauksien välillä.

Röyhkimys ja hillittömästi toimiva toteutti licentiaa, yhteiskunnallisesti tuhoisaa vapautta. Lupa sekin, mutta suositellaan jätettäväksi pöytälaatikkoon.

Libertas, meille politiikan ympyröissä tutummalta kuulostava sana, tarkoitti itsekuria ja toisen kunnioittamista. Näitä kahta viimeistä, vastuullisuuteen ja henkiseen kypsyyteen viittaavaa ominaisuutta tarvitaan, jos tuijotetaan oman navan ulkopuolelle. Ja niin on suositeltavaa.

Vapaus nähtiin ”eräänlaisena kirjona, ei minään absoluuttisena hyvänä”. Vapaus ilman rajaa kun voi johtaa hybrikseen. Tästä ei hyvää seuraa, mutta jotkut eivät halua sitä koskaan oppia.  

Tästä päästään vallan toteuttamiseen demokratiassa.

"Voiton pitää olla pistevoitto, ei selkävoitto"

Käytännön kaksipuolueyhteiskunnassa suhde valtaa houkuttaa muuttua monopolistiseksi. Se on nollasummapeliä, jossa ei välitetä, että vastustajasta väännetään nöyryyttävän selkävoitto.

Saattoi olla Johannes Virolainen, joka totesi, että politiikassa voiton pitää aina olla pistevoitto, ei selkävoitto. Se säästää kullakin kerralla tappion kärsineen kasvot (kyllä se häpeä ja nöyryytys tuntuu Suomessakin, emme me niin maltillisia ja pragmaattisia ole).

Kutsutaan tätä tässä vaikka johannesvirolaisuudeksi.

Kyse on ”vallan jakamisen asenteesta”, Benneriä mukaillakseni. ”…politiikan täytyy huomioida erilaisten arvojen, intressien ja mielipiteiden lisäksi myös ihmisten huoli vallan menettämisestä”.  Kuten vapaan sanan kanssa, tämän eetoksen toteuttaminen vaatii itsekuria ja toisen kunnioittamista.  

Kyse ei ole politiikan teoriasta, vaan käytännöstä, ja siitä Bennerin kirja kuitenkin kertoo. Jokainen voi helposti löytää esimerkkejä erityisesti monopolistisesta tavasta käyttää valtaa, ja miettiä, onko sellainen meno pidemmän päälle terve.

Benner roimii liikaa asiantuntijavaltaa, epistokratiaa. Lukija tässä nostaa esiin sen, että kaikki asiantuntijavalta ei kuitenkaan ole eikä hakeudu hallituksen puolelle tai jopa päätä sen puolesta, vaikka vallan liehittelijöitäkin on.

Ei ole demokratioille läpikotaisin kuvaavaa Bennerin esimerkki Ruotsista koronapandemian aikana. Siellä laki sallii terveysalan viranomaisille suuren päätäntävallan alansa politiikan vetoon, ohi parlamentinkin. Missä muualla on näin?

Hämmennystä, sekaannusta ja sekasortoa

Jos kansa ei ole tyhmää, ei se aina välttämättä ole erityisen hyvin perillä asioista olevaakaan. Onko niin, että demokratiasta kirjoittavat eivät halua arvostella äänestäjäkunnan ja kansalaisten tiedon ja ymmärtämyksen tasoa peläten elitistin leimaa?

”Jopa huonosti informoidut ihmiset voivat esittää perusteltuja kysymyksiä siitä, miten tutkimusnäyttöä arvioidaan ja millä eri tavoilla voimme vastata ympäristöuhkiin.”

Aivan varmasti näin ja muissakin kuin ympäristöasioissa, mutta ensinnäkin näin some- ja muun häirinnän aikoina on myös halu esittää kysymyksiä nimenomaisena tarkoituksena hämmentää, aiheuttaa sekaannusta ja sekasortoa. Se ei ole tervettä kriittistä dialogia.

Toisekseen, olisi tärkeää kirjoittaa vielä enemmän näistä huonosti informoiduista, tai tosiasioille piupaut antavista, ihmisistä ja kansalaisen osasta muutenkin. Taviksilla on vastuunsa olla itse kiinnostunut ja paneutua asioihin. Kaikkea ei voi sysätä toisille, toisin sanoen poliitikoille ja asiantuntijoille. Kansalaisuus-käsite sisältää aktiivisen toimijan.

Benner muistuttaa nasevasti siitä, että demokratioilla on tapana kaunistella syntytarinaansa. Naisten syrjimisestä hän ei kirjoita varsinaisesti uutta, mutta kertoo purevan sarkastisesti, millaista se on ollut läpi historian.

Demokratia on jatkuvaa keskustelua, miettimistä, uudistamista ja poliittista taistelua. Siinä ei voi pysähtyä, koska ihmisyhteisöt muuttuvat.

Japanissa lapsuutensa viettänyt Benner, joka ei halua identifioitua mihinkään tiettyyn maahan tai kansallisuuteen (kiihkonationalisteille kammottava kosmopoliitti!), maustaa kerrontaansa tapaamillaan ihmisillä ja heidän huomioillaan läntisten demokratiapuheiden ristiriidoista Britanniasta ja Etelä-Afrikasta Puolaan ja Unkariin.

Benner on listannut merkkejä yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän liukumisesta kohti autoritaarisuutta. Esimerkkejä löytyy huolestuttavan paljon Atlantin molemmin puolin.

• 8.3.06:30
  Tietokirjallisuus

  Kirja-arvio: Ovatko sinunkin pankkisi ja autosi latinalaisia?
• 7.3.06:00
  Helsinki

  Mittava puukaupunginosa tuhottiin lähes viimeiseen taloon Helsingissä
• 21.2.07:00
  Raha

  Kirja-arvio: Rahaa vaikka tyhjästä
• 2.2.06:45
  Urho Kekkonen

  Kirja-arvio: Kekkonen oli nuorena kiihkeä "ryssäläisyyden" vastustaja – teos ravistelee mielikuvaa presidentistä
• 25.1.07:00
  Historia

  Kirja-arvio: Amerikan surkeudesta pimeyden ytimeen
• Lataa lisää