Kukapa meistä voisi enää elää ilman älykännykkää, sosiaalista mediaa ja internetyhteyksiä. Tämän myötä vain muutama jättimäinen yritys hallitsee koko maailman digibisnestä.
Tässä laajassa artikkelissa New Yorkissa toimivan Columbian yliopiston professori, juristi Anu Bradford arvioi miljardiyhtiöiden taloutta ja etiikkaa sekä mahdollisuuksia suitsia jättiyrityksiä.
Tampereelta lähtöisin oleva Bradford on jo vuosia seurannut alan nopeaa kehitystä Yhdysvalloissa, josta kaikki on alkanut.
Googlen, Applen, tai Metan kaltaiset digijätit "tuntevat" meidät ja ostavat halutessaan edestään kaikki pienemmät firmat.
Ne ovat valtioita valtioissa ja kietoisivat mieluusti poliitikotkin näkymättömiin verkkoihinsa, ettei hillitöntä kasvua häiritsisi minkään valtakunnan lakipykälät tai kilpailuviranomaiset.
Kuka tätä kumousta hallitsee ja miten se lopulta palvelee ihmistä?
Valtaa enemmän kuin valtioilla
Professori Anu Bradford painottaa, että vastuu on valtioilla ja poliitikoilla. Somealustojen ja vauhdilla kehittyvän tekoälyn käyttäjiä ovat niin demokratiaa vaalivien valtioiden kansalaiset kuin julmat diktatuurit.
– Olen erityisen huolissani teknologiayritysten vaikutuksesta demokratiaan, pohtii Bradford.
– Näillä yrityksillä on enemmän valtaa kuin valtioilla ja hallituksilla. Ne voivat muokata yhteiskuntia ja yhteiskunnallista keskustelua. On kysyttävä, onko se enää demokratiaa, jos yhteiskunnan valta on enemmän näillä yrityksillä kuin demokraattisesti valituilla päätöksentekijöillä.
Bradfordin mielestä on toiveajattelua, että digiteknologia pelkästään edistäisi demokratiaa.
– Kyse on siitä, mihin sitä käytetään.
Kiinan sensuuria tukemassa
Somealustat ja tekoäly tarjoavat äänitorvia, jos jonkinlaisille ”totuuksille” ja propagandalle, joita eritoten diktatuurit hyödyntävät.
Google oli valmis avaamaan Kiinaan sensuroidun selaimen, koska Kiinan valtio ei pidä kaikesta tiedosta, mitä kansalaiset voisivat googlailla. Asiasta nousi niin kova meteli, että Google peruutti.
– Yhtiön työntekijät ilmoittivat, että he eivät halua olla mukana arvojensa vastaisessa sensuurissa. Myös Yhdysvaltain kongressissa asiasta nousi häly; tämä on amerikkalaisten arvojen vastaista, kertoo Bradford.
Silti Microsoftin Bing-selain toimii Kiinassa. Tällä selaimella on turhaa hakea faktatietoa Tiibetin, Hongkongin tai Tiananmenin kansannoususta. Myös Apple jatkaa toimintaansa Kiinassa. Apple varjelee yksityisyydensuojaa Yhdysvalloissa, mutta Kiinassa sillä on eri säännöt. Kiina tuo viidesosan yhtiön liikevaihdosta.
– Kriitikoille Kiinassa toimivat yhtiöt vastaavat, että ne toimivat Kiinan lakia mukaan. Maassa maan tavalla, hymähtää professori Bradford.
Ostetaan kilpailijat pois
Yhdysvalloissa ideologia on kaikkien mahdollisuus rikastua. Kaikki suuret digijätit ovatkin syntyneet siellä ja niiden varallisuus on käsittämätöntä. Perustajista on tullut miljardöörejä ja firmoilla on rahaa ostaa pois mistä päin maailmaa tahansa nerokkaimmat startup-yritykset.
Siis, jos haluat rikastua, keksipä kammioissasi joku aivan uusi tekoäly-, some- tai muu digisovellus ja huuda se maailmalle. Kohta sinulle soittaa amerikkalainen miljardööri ja tarjoaa summia, joiden äärellä pyörryt.
Viime keväänä amerikkalainen tekoälyä kehittävä AMD osti suomalaisen Silo AI:n, jonka liikevaihto on vaatimattomat 15 miljoonaa euroa ja tappio(!) 900 000 euroa. AMD maksoi Silosta 614 miljoona euroa.
– Digitaloudessa on paljon pieniä yrityksiä, jotka eivät alussa pysty realisoimaan arvoaan. Ostaja haluaa heti uuden teknologian omistukseensa, koska ostaja näkee, miten tällaisen yrityksen arvo voi kasvaa, vaikka se ei nyt liikevaihdossa näkyisikään, kuvailee Anu Bradford.
Hän näkee tämän sekä hyvänä että huonona asiana.
– Nuorille startup-firmoille tämä on suuri mahdollisuus. Varjopuolena kilpailua ei synny, kun nousevat vastustajat ostetaan heti pois. Valta keskittyy entistä enemmän muutamille yrityksille ja kuluttajien aito valinnanvara vähenee.
Vielä toinen esimerkki Yhdysvalloista: Muutamassa vuodessa huipulle nousseen, tekoälyä kehittävän Nvidian markkina-arvoksi laskettiin äskettäin kolme biljoonaa (kolme tuhatta miljardia) dollaria! Tätä yritystä ei ihan kuka tahansa kilpailija kykene ostamaan, mutta Bradford muistuttaa, että viime vuosina on nähty satoja kauppoja.
Kilpailuviranomaiset heikoilla
Vapaan kaupan maailmassa 90 prosenttia verkon käyttäjistä ”googlaa”, vaikka tarjolla olisi esimerkiksi se Microsoftin "kiinalainen" Bing.
– Google on kehittänyt laatutuotteen ja brändin, myöntää professori Bradford.
– Samalla kansalaiset eivät välttämättä ymmärrä, miten Google hyödyntää selaajiensa tietoja.
Kansalainen voi pahimmillaan epäillä, että häntä vakoillaan, mutta entä jos ei ole mitään vakoiltavaa. Tarvitseeko tavallisen lainkuuliaisen kansalaisen olla huolissaan jostain urkinnasta?
– Toki ihmisillä on erilaisia käsityksiä yksityisyydensuojastaan. Toisia ajatus siitä, että Google saa minusta tietoa, kiusaa enemmän kuin toisia. Mieltymyksemme voidaan verkossa kaupallistaa ja myydä ne mainostajille.
– On jo näyttöä siitä, miten mainostajat saavat tietoa nuorista ja käyttävät heidän heikkouksiaan hyväksi. Tällä voi olla suoranaisia vaikutuksia terveyteen, Bradford muistuttaa.
Amerikan hurmos laimenee
Eikö kilpailuviranomaisilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa ole mitään sanottavaa keskittymiseen tai epäeettiseen toimintaan?
– Yhdysvalloissa asenne on ollut lepsua. Kun vaikkapa Facebook (omistajana Mark Zuckerbergin Meta) osti WhatsAppin ja Instagramin, Yhdysvaltain kilpailuviranomainen ei edes tutkinut kauppaa. Ostetut firmat olivat silloin niin pieniä, ettei kukaan kysellyt määräävän markkina-aseman perään, kuvailee professori Bradford.
Euroopassa taas kilpailulainsäädäntöä on kritisoitu jopa liian tiukaksi. Se voi rajoittaa teollisuusjättien syntymistä ja näin mahdollisuuksia kilpailla Kiinan ja Yhdysvaltain kanssa. Euroopassa on perinteisesti ajateltu, että EU-valtioiden arvot, demokratia ja yksilöiden suojeleminen ajavat vapaan kapitalismin edelle.
Professori Bradford muistuttaa, että viime vuosina myös Yhdysvalloissa on noussut kritiikki digiyhtiöiden valtaa ja toimintatapoja kohtaan. Siellähän ne kaikki tärkeimmät on perustettu.
– Yhdysvalloissa ollaan perinteisesti kauhuissaan, jos sananvapautta ja kauppaa rajoitetaan. Mutta internet-vallankumouksen aloittama tekno-optimismi on murenemassa, tästä on näkynyt merkkejä jo muutaman vuoden.
– Ihmiset ymmärtävät yhä paremmin, miten sosiaalisessa mediassa voidaan kiusata, murtaa yksityisyyden suojaa ja levittää rasismia. Kysellään, miten nämä firmat käyttävät valtaansa.
Yhdysvalloissa on myös valtion tasolla puututtu digijättien vapaaseen hurjasteluun. Kiinan kaltaisia, kansalaisiaan kyttääviä epädemokratioita ei haluta tukea lännen diginörttien keksinnöillä.
– Bidenin kaudella on rajoitettu teknologiavientiä ja sijoittajien investointeja Kiinan suuntaan, myös Kiinan investointeja Yhdysvaltoihin. Voisi sanoa, että Yhdysvalloissa ollaan jo kaukana pääomien vapaista markkinoista, kuvailee Bradford.
Tekoäly tuo hyötyä ja huuhaata
Digitaalisuuden ja nopeasti kehittyvän tekoälyn pikajunaa ei voi enää hidastaa – eikä pidäkään. Kehitys tuo myös paljon hyvää.
– Ei missään nimessä pelkkiä kauhuvia. Tekoälystä on meille paljon hyötyä vaikkapa terveydenhuollossa ja työelämässä, kun väki vanhenee, muistuttaa Bradford.
Mutta hyötyjä ja haittoja tulisi ruotia valveutuneesti, koska tietoverkot levittävät myös kaikenlaista huuhaata, joka voi olla vaaraksi ihmisille.
Tekoälyn tuottamat manipuloidut videot lisääntyvät. Urho Kekkosen horinat tunnistaa jokainen järkevä ihminen valheiksi eli huumoriksi, mutta etenkin diktatuureissa kansalle voi näin levittää yhä raskaampia valheita.
– Ja tämä koskee myös demokratioita, huomauttaa Bradford.
– Sosiaalinen media on jo nyt valheita täynnä, ja tekoälyn myötä niitä levitetään yhä taitavammin. Valistuneen ja mediakriittisen kansalaisenkin saattaa olla vaikeaa erottaa, onko video manipuloitu vai oikea.
Bradfordin mukaan todellisuuden vääristäminen voi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen ja horjuttaa yhteiskunnan peruspilareita.
– Olen erittäin huolissani, jos tällaiset valheet alkavat muokata vaalien tuloksia myös demokratioissa. Ja sotkeutuuko Venäjä Yhdysvaltain presidentinvaaleihin? Siitä on jo näyttöä, että Venäjä vaikutti brittien Brexit-äänestyksen vaalikampanjoihin.
Zuckerberg ei voi sanella sääntöjä
EU pitää periaatteena sitä, että se, mikä on laitonta yhteiskunnassa, on laitonta myös verkossa. Miksei vaikkapa Googlea vaadita valvomaan tiukemmin omistamansa YouTuben sisältöjä?
– Demokraattisissa yhteiskunnissa varjellaan sananvapautta. Jos liian hanakasti aletaan poistaa kyseenalaista sisältöä, meneekö valvonta liian pitkälle – ja kuka lopulta tekee päätökset, pohtii Bradford.
– Jos aidosti haluamme vähentää vihapuhetta ja valheita, jotta demokratian peruspilareita ei horjuteta, tarvitsemme sääntelyä. Sen tulee olla järkevää, liiketoimintaa ja innovaatioita tukevaa.
Columbian yliopiston professori Anu Bradford muistuttaa, että kyse ei ole vain teknologista, vaan siitä, miten tekoäly vaikuttaa ihmisoikeuksiimme.
– Ei Mark Zuckerberg ole mikään demokratian asiantuntija. Me tarvitsemme meidän demokraattisesti valittuja päättäjiämme, jotka säätelevät näitä yrityksiä, hän painottaa.