Mittavan uran ulkomailla pelannut ja tätä nykyä Turkin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Sanliurfasporia edustava Petteri Forsell, 34, katsoo, että suomalaista jalkapallo- ja harjoittelukulttuuria tulisi kovettaa nykyiseen nähden, mikäli yhä useampia pelaajia halutaan kansainvälisille kentille.
Tarina on niin moneen kertaan kuultu, ettei sitä tarvitse seikkaperäisesti kerrata: nuori suomalaispelaaja suuntaa maailmalle ja palaa kertomaan odottamattoman raadollisesta kilpailusta. Forsell tuntee mantran.
– En tiennyt itsekään siitä etukäteen mitään. Jos minä olen ollut aikoinani jollekin vähän ärsyttävä ja ilkeä, kuinka ärsyttäviä ja ilkeitä oltiinkaan ulkomailla, kun alettiin taistella tosissaan ammattilaissopimuksista, Forsell sanoo MTV Urheilulle.
Puolan pääsarjaseura Koronasta Forsellin matka jatkui tälle kaudelle Turkkiin, Syyrian rajan tuntumaan Sanliurfasporiin. Heti kättelyssä kohdalle osui alkua hidastanut loukkaantuminen. Pelikuntoon ja vastuuseen takaisin päässyt Forsell on syöttänyt kuudessa ottelussa kaksi maalia. Puolaa edeltäneet kaksi ja puoli vuotta Forsell pelasi Veikkausliigaa Turun Interissä.
– Inter oli täynnä supertyyppejä. Vaatimustaso ei vain ollut hirveän kova. Huomasin, että jätkät olivat tosi hyviä kavereita keskenään ja aloin ajatella, etten voi kokeneena pelaajana olla ainoa, joka alkaa vaatimaan muilta hirveästi. Välillä saatoin sanoa, että tulkaa tähän syöttömyllyyn, jos haluatte laadunvalvontaa. Kun annoin jossain harjoitteessa myös muille palautetta, se auttoi itseänikin keskittymään paremmin.
Haastattelun edetessä kirkastuu yhä selkeämmin, että vaatimustaso on käsite, jolle Forsellin sydän palaa. Sen monenlainen puute jäi Interissä hankaamaan.
– Jos valmentajat vaatisivat enemmän, alkaisivatko pelaajat mököttämään? Voi olla, että osa valmentajista ei sen vuoksi uskallakaan vaatia enempää. Osa ei osaa vaatia oikealla tavalla, vaan sanovat ikään kuin ohi aiheesta.
– Kyseisessä Interin ryhmässä oli useita vuosituhannen vaihteessa tai myöhemmin syntyneitä. Oletan, että hekin haluavat kaikki ulkomaille pelaamaan. Heti kun he astuvat pois Suomesta, he huomaavat todellisuuden olevan pahempaa kuin mitä minä heiltä vaadin.
Oppija
Vaatimustasosta puhuminen palauttaa Forsellin mieleen tämän vuodet IFK Mariehamnissa. KPV:n kasvatti pelasi saarella kausina 2010-2012 ja lainalla kaudella 2013. Kaudet 2014 ja 2015 Forsell vietti niin ikään Maarianhaminassa.
– Siellä oli (Aleksei) Kangaskolkka, (Kristian) Kojola, (Jani) Lyyski ja niin edelleen. Kyllä me tappelimme treeneissä. Kangaskolkan ja Lyyskin kanssa otin monta kertaa yhteen. Jos katsoo vaikka, miten sitten pelasimme Kangaskolkan kanssa yhdessä, aika hyvää tulosta tuli. Molemmat olivat aina tosissaan.
Forsell kertoo nauttivansa nuorista pelaajista. Eritoten sellaisista, jotka ovat valmiita oppimaan ja kuuntelemaan. Interissä hänellä olisi ollut nuorien auttamiseen enemmänkin resursseja.
– Kyllä ne kuuntelivat, mutta tulikohan yksikään kysymään itse mitään neuvoja mitä esimerkiksi tulee ulkomaille menemiseen ja siellä pelaamiseen. Sellaiset olivat todella harvassa. Itse kysyin nuorena niitä asioita kaikilta: (Mika) Niskalalta, Lyyskiltä ja kaikilta kokeneemmilta, vaikka ne eivät olleet välttämättä edes pelanneet ulkomailla. Halusin oppia kaikilta. Teen sitä vieläkin, eikä pelaajan välttämättä tarvitse olla edes minua vanhempi.
– Sitten on paljon sellaisiakin asioita, joihin en osaa itse vastata ja kysyn joltain muulta ja välitän tietoa nuorille.
Suomalaisjunioreiden keskuudessa sitkeänä elävä väärinkäsitys piilee Forsellin mukaan yhä siinä, että ulkomaat olisivat jonkinlainen luvattu maa.
– Etenkin se alku on aivan päinvastoin. On tehtävä hirveä työ, että pääset ylipäätään edes nauttimaan siitä. Se alku on todella tärkeä, ja sinne on mentävä niin sanotusti valmiina. Sen vuoksi kesän siirtoikkuna on hyvä: suomalaisella pelaajalla on kausi kesken ja olet sitä kautta huippukunnossa.
Arkinen kilpailu
Myös Turkin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Forsellin osana on jatkuva taistelu. Näin siitäkin huolimatta, että taannoinen aika maan suurseuroihin vielä viime vuosikymmenen alussa lukeutuneessa Bursasporissa takaa hänelle yhä kunnioituksen auran. Lainalaisuudet ovat kuitenkin samat kuin Puolassa, jossa Forsell on pelannut useampaan otteeseen.
– Treeneissä huomaa joka päivä, miten paljon taistellaan pelipaikoista, -ajasta, seuraavan vuoden sopimuksesta ja ruoasta perheellesi. Sellainen meininki on hienoa myös täällä. Onhan tämä vaikea paikka, jos ei ole valmis tappelemaan oikeastaan koko olemassaolosta. On kannettava itsensä rinta rottingilla.
Taistelu olemassaolosta ilmenee Forsellin mukaan arjessa konkreettisesti mutta vähäeleisesti.
– Sua yritetään polkea alaspäin ja ainoa keino taistella vastaan, on pelata ja treenata hyvin. Toinen vaihtoehto on tulla huoneeseen mököttämään, soitella säälipuheluita kotiin ja toivoa että joku auttaa. Lähtökohtaisesti se ei kuitenkaan auta mitenkään, jos täällä haluaa pärjätä.
– En ole seurajoukkueissa aina reagoinut oikein ja olen joutunut myös ongelmiin, mutta se johtuu siitä, että olen ollut aina siinä touhussa tosissaan.
Huuhkajat hämmentää
Forsell kertoo lukeutuvansa pelaajiin, jotka eivät koskaan lopeta maajoukkueuraa tai kieltäydy kutsusta sen matkaan. Todennäköisyydet puhuvat kuitenkin sen puolesta, ettei 12 A-maaottelun jatkoksi ole enempää luvassa.
Edelliset peliminuutit maajoukkueesta ovat maineikkaat, mutta niiden ja nykyhetken väliin on ehtinyt viisi vuotta. Forsell pelasi kesäkuussa 2019 Ratinan lauantaissa 68 minuuttia, kun Suomi otti EM-kisapaikan kannalta elintärkeäksi muodostuneen 2–0-voiton Bosnia-Hertsegovinasta.
Miesten A-maajoukkueen viime aikojen otteet ovat harmittaneet ja turhauttaneet.
– Jos olen rehellinen, en ole katsonut niitä pelejä. Ne ovat käyneet aika tylsiksi. En tiedä sitten, onko se (pelaaminen) liian tarkkaa, mutta minua se ei viihdytä, Forsell sanoo.
Samaan hengenvetoon Forsell lisää, ettei häntä viihdytä kovin moni muukaan joukkue tai jalkapallosarja tällä hetkellä.
– Jos ei nyt joka viikko niin ainakin joka kuukausi tulee ulos vanhoja pelaajia, jotka eivät enää jaksa katsoa jalkapalloa, koska se on liian systemaattista eikä varaa omalle luovuudelle enää ole. Näitä samoja kommentteja tulee jatkuvasti ulos.
– Ei se ainakaan enempää voi shakinpelaamiseksi mennä kuin se nyt jo on. Tämän päivän stereotyypinen pelaaja on nopea ja vahva. Se ei viihdytä minun silmääni. Meillä ei ole enää Zidaneja eikä Decoja, joita itse tykkäsin katsoa.
Forsell kokee, että taitavat ja luovat pelaajat eivät pääse tällä hetkellä Huuhkajissakaan ansaitsemaansa rooliin.
– Jos katsoin maajoukkueessa peliä penkiltä, esimerkiksi Robin Lodin ja Teemu Pukin yhteispelaamista oli hienoa seurata. Jostain syystä meillä on aika taitavia ja luovia pelaajia kokonaan poissa kokoonpanosta. Syystä tai toisesta.
– Se oli mielenkiintoista, kun (Robert) Taylor pelasi yhdessä vaiheessa huippufutista, eikä hän kuitenkaan mahtunut maajoukkueessa pelaamaan. Pelaat Lionel Messin kanssa, mutta et mahdu Huuhkajiin. En tiedä, koska Onni Valakari on ollut viimeksi mukana. Hän on todella luova pelaaja, joka tuli eräällä tavalla minun paikalleni ja pelasi hyvin. Jostain syystä hän ei ole enää päässyt mukaan, vaikka hän pystyy ratkomaan pelejä ihan tuosta vain.
Puheeksi nousevat myös oikein roolitetut pelaajat. Sellaisen kanssa pelaaminen ja katsominen ilahduttaa. Esimerkkinä puheessa liikkuu Forsellin entinen pelikaveri ja yli 300 ottelua Serie A:ssa tahkonut Perparim Hetemaj.
– En ole ollut niin hyvä sopeutumaan mihin tahansa rooliin kuin Perpa. Hän on siinä hyvä, jos ei maailman paras.
– Sellainen pelaaja on ollut itselleni aina tärkeä ja omaa pelaamista helpottava. Kaikkea tuollaista on hieno katsoa. On selkeä oma roolitus, eikä laitalinkistä yritetä vaikka tehdä väkisin laitapakkia sen vuoksi, että taktiikka on tämä ja tämä.
Kysymystä siitä, pitäisikö Huuhkajien siirtyä Markku Kanervasta uuden päävalmentajan aikakauteen, Forsellin ei tarvitse pitkään tuumia.
– Joo, kyllä pitäisi.
– Siellähän on tehty todella hyvää työtä monta vuotta, mutta kaikelle on aikansa. Aikanaan kun Rive tuli tehtävään, sanoin kavereille, että nyt meillä on hyvä valmentaja. Tiesimme kaikki, että Rivelle maailman tärkein asia on suomalainen jalkapallo, sen eteenpäin vieminen ja hän onnistui siinä, mutta nyt tuntuu taas vähän siltä, että poljetaan paikallaan.