Lukupiiri: Porvarillinen avioliitto ajautuu talvisotaan

Kirjailija: Philip Their

Kustantaja: Otava

Helmiä: 3

Kenelle: Älyköille, porvareille, älykköporvareita karsastaville, akateemisille sieluille, avioliiton auvoisen sataman ihmettelijöille ja karille ajautuville, ikäkriiseilijöille ja älykkääksi tarkoitetun satiirin ystäville.


Talvisota – Avioliittoromaani on kirjailija ja kulttuurikriitikko Philip Theirin ensimmäinen romaani, jonka ensimmäisen näytöksen osalliset istuvat tavaksi muodostuneissa illanistujaisissa viiniä teennäisen sivistyneesti tyhjään vatsaansa juoden, toisiaan kehuen ja kuulumisia kohteliaisuuttaan kysellen, yliopistotaustaansa esiin sivulauseissa tuoden.

"Katriinan mielestä avioliitto oli eräänlaista molemminpuolista tyranniaa, aivan kuin olisi elänyt moitteettomasti toimivassa totalitäärisessä valtiossa. Valinnan mahdollisuuksia ei juuri ollut, mutta kaikki toimi, kunhan vain hoiti omat asiansa eikä kysellyt turhia."

Pöydän ääressä istuva Max Paul ja tämän vaimo Katriina edustavat töölöläistä, suomenruotsalaista porvaripariskuntaa, joiden pitkän, uupuneen avioliiton kulissit seisovat pystyssä keittiöremontista hillitysti, hallitusti ja pitkittyneesti kinastellen.

Jos kyseinen alkuasetelma kavahduttaa, älä vielä luovuta; teoksessa on kyse tapakomediasta, jossa kaikki kliseet tuntuvat saavan jalansijansa. Tapakomedia on nokkelasti pilaileva, sofistikoituneelle yleisölle tarkoitettu komediamuoto, jossa keskeistä on satirisoida aikansa tapakulttuuria sekä kuvata ihmisten koomista käyttäytymistä erilaisissa, jokseenkin yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa.

Talvisota-romaanissa yhdessä keskeissä sivuosassa on kuin onkin hamsteri.

"Lastenlasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja Katriinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli vielä monta."

”Katriina piti suurten juhlien järjestämisestä, siitä että oli väkeä, menoa ja meininkiä. Hänellä oli kyky saada muut viihtymään, siinä hän oli hyvä jos missä – ja kaiken taustalla piti mieluiten olla porvarillisen kodikkuuden kulissi, jonka hän osasi loihtia esiin, kuten oli suureksi ilokseen huomannut.”

Kuudenkymmenen rajapyykin saavuttava sosiologian professori ja miehille erityisestä huomionkipuisuudesta kärsivä Max viehättyy päätäpahkaa nuoresta, innokkaasti kyselevästä toimittajasta syväluotaavan henkilöhaastattelun merkeissä ja onkin valmis ottamaan askeleen eteenpäin toteuttaakseen ujona jurottavan fantasiansa.

Ylväs ja arvokkaasti hössöttävä, työorientuoinut, ohimennen tupakan huulilleen vievä Katriina toimii puolestaan sairaanhoitopiirin johtajana, joka haluaa pitää kaikki ohjat käsissään – ja miehensä kädet poissa hipiältään.

"Sinä keväänä Helen oli päättänyt lukea Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaan toisluokkalaistensa kanssa.

”Kirja siis kertoo jatkosodasta”, Helen yritti kertoa seistessään luokan edessä. ”Romaanin alussa talvisota on juuri päättynyt. Mitä Väinö Linna kirjoittikaan talvisodasta? Hänen mukaansa se oli ”kaikista siihenastisista paras, sillä siinä voittivat molemmat osapuolet”."

Oppilaat vääntelehtivät vaivautuneina eikä kukaan sanonut mitään."

Kyseisellä, jo nuoresta asti yhteiseloa eläneellä, eri tavoin huomiota kaipaavalla pariskunnalla on kaksi aikuista lasta. Parikymppinen, itsensä kanssa haahuileva Eva-tytär pääsee kunniakkaasti opiskelemaan kuvataiteita Lontooseen melkeinpä kuin sormia napsauttamalla, kun toinen siskoksista, luokanopettaja Helen, onkin ajautunut turvallisena Ruotsinlaivalla keinuvaan perhe-elämään.

Talvisota – Avioliittoromaani kertoo avioliiton omasta taistelutantereesta talvisissa maisemissa, menneiden muisteluista ja elämä(ä)n opettelusta.

”--- Äidillä oli aina ollut kotona kosmetiikkaa, käsvivoiteita ja aurinkorasvoja;  kuusikymmentäluvulla hänellä oli ollut tapana käyttää turkiksia, koska isä oli ollut tarkka pikkuporvarillisesta julkisivusta.

Max muisti, miten oli lapsena kääriytynyt äidin turkkiin, kun tämä oli ripustanut sen henkariin, ja miten oli piiloutunut turkin sisään. Hän oli käynyt komerossa miltei päivittäin ja seissyt maata viistävä turkki ympärillään lämpimän pimeyden keskellä. Aikuisena hän oli yhtäkkiä oivaltanut, miten freudilainen kuva se olikaan, miltei parodinen. Äiti merkitsi hänelle lapsena kaikkea, koska hän oli aina vierastanut isän intoa yleisurheiluun ja ruumiilliseen voimaan.”

Karikatyyrinen teos saattaa nostattaa niskavillat pystyyn niillä, jotka eivät näe tätä teosta ironisena ihmiselämän ja -arjen kuvauksena ja tahallisina, jokseenkin snobeilevina tietoiskuina, vaan totuudentorvena ja jonkinlaisena jalustalle nostona.

Teos on kuitenkin paikka paikoin ikävystyttävä  ja tarttumapinnaton. Olisiko akateemisesti koulutettu sielu saanut tästä enemmän irti sekä samaistumisen kohteita, vaikka samoja Töölön katuja onkin tässä tullut tallattua tovi ja toinenkin?

Talvisota-teoksen tarina on jopa tuskastuttavan arvattava, eikä juonenkäänteet käännä sisuskaluja nurin, saa haukkomaan henkeä tai riemastumaan – ehkäpä juurikin tarkoituksella. Tietäväthän kaikki, miten talvisota oikein päättyi?

Teksti: Katri Koskinen

Kursivoidut kohdat ovat otteita Talvisota-teoksesta.