Lukupiiri: Murhaaja metsästää Facebookissa

Kirja: Sokeat linnut

Kirjailija: Ursula Poznanski

Kustantaja: Atena kustannus

Helmiä: 2

Kenelle: Modernien dekkareiden ystäville

Salzburgin leirintäalueelta löytyy murhattu nainen ja mies, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä. Sitten selviää, että he kuuluvat Facebookissa samaan runoja käsittelevä ryhmään.

Rikospoliisi Beatrice Kasparyn täytyy itsekin sukeltaa Facebookin syövereihin selvittääkseen miksi runoryhmän jäsenet yksi kerrallaan joutuvan murhaajan kohteiksi.

"Pimeää. Ahdasta. Ilma loppuu. Joka ainoa tien kuoppa on kuin isku.

Suuhun tungettua rättiä ei saanut työnnettyä kielellä pois, nenä oli turvonnut itkemisestä. Ihan naisen kyljessä makasi se pulska mies. Uikutti.

Hän tunsi miehen sidottujen käsien nykivän. Ehkä pullukka riittäisi niille. Punkeroon verrattuna nainen oli nopea, jaksoin juosta. Hän haukkoi henkeä tukkoisten sierainten läpi, kaikin voimin."

En ole lukenut Ursula Poznanskin ensimmäistä romaania Viisi, joka käsitteli geokätköilyä. Sokeat linnut toimii hyvin itsenäisenä teoksena, vaikka kirjailija välillä viittaakin ensimmäisen osan hetkiin ja tapahtumiin.

Kirjan sankarittaren, Beatrice Kasparyn, elämä on muutosvaiheessa: ero miehestä ja yksinhuoltajuus tuovat uusia ongelmia ahkeran rikospoliisin elämään. Samalla hän häärii työpaikalla täysin sokeana työtoverinsa Florinin tunteille. Mies yrittää hieman lämmitellä Beatricea, mutta heidän rakkaustarinansa – mikäli siitä sellainen kasvaa – on vasta alussa.

"Yksin linna valkea valkeassa vaipassa.

Tahtomattaan hänen aivonsa toistivat taas samoja sanoja.

Paljaissa saleissa hiipii hiljaa väristykset.

Kuolonkankein kynsin tarraa muuriin köynnökset,

ja kaikki tiet maailmaan lepää lumen peitossa."

Vaikka aihe onkin koukuttava, dekkarin tarina ei oikein missään vaiheessaota kunnolla tulta alleen – johtuipa se sitten kirjoitustyylistä tai juonen rakenteesta. Facebook-ryhmän tuominen osaksi murhatutkimusta on mielenkiintoinen lisä, mutta koko juoni tuntuu perustuvan siihen, että Beatrice seuraa silmä kovana runoryhmän kommentointia ja keskinäistä nokittelua. Huippujännitystä on turha odottaa.

Sokeat linnut on ihan kiva lukukokemus, mutta dekkarilta toivoisin enemmän aivotyöskentelyä, arvoituksia ja ahaa-elämyksiä.