Vaimo haluaa erota, mies ei. Voiko perheen yhteinen matka pelastaa avioliiton?
Kirja: Yhtä matkaa
Kirjailija: David Nicholls
Suomentaja: Inka Parpola
Kustantaja: Otava
Helmiä: 3
Kenelle: Helposti lähestyttävä tarina rakkaudesta. Mitä tapahtuu ensihuuman jälkeen?
Kirjat, jotka kertovat yhden ihmisen koko elämäntarinan, ovat kiehtovia. Yhtä matkaa ei kata ihmisen tarinaa kohdusta hautaa, mutta kertoo yhden avioliiton tarinan alusta loppuun, vai loppuuko liitto sittenkään. Se selviää kirjan lopussa.
Douglas ja Connie ovat aviopari, heillä on takanaan pitkä avioliitto, huumaavaa ensirakkautta, iloja, menetyksiä, suuria suruja, erimielisyyksiä, etääntymistä, erilaisia intressejä, yhdessä jaettu elämä, kumppanuutta. Mitä kaikkea pitkään liittoon nyt mahtuu.
Heidän poikansa Albie on muuttamassa pois kotoa ja aloittamassa collegen. Sitä ennen koko perheen on tarkoitus tehdä yhdessä ”Grand tour” yhteinen suuri Euroopan valloitus matka. Ennen matkaa Connie ilmoittaa miehelleen, että epäilee heidän liittonsa tulleen tiensä päähän. ”Douglas, luulen, että haluan jättää sinut.”
”Keskustelu jatkui vielä jonkin aikaa. Connie oli haltioissaan kaikesta tästä totuuden puhumisesta, minä puolestani pyörällä päästäni. Oloni oli sekava ja minulla oli vaikeuksia ymmärtää. Kuinka kauan hänestä oli tuntunut tältä? Oliko hän todella noin onneton, noin kyllästynyt? Ymmärsin hänen tarpeensa ”löytää itsensä uudestaan”, mutta miksei hän voinut löytää itseään uudestaan niin, että minä olin maisemissa?” Lainaus kirjasta Yhtä matkaa.
Ilmoitus avioliiton mahdollisesta päättymisestä tulee Douglasille yllätyksenä. Hän oli ajatellut, että vielä olisi aikaa. Ja tästä kirja alkaa. Varoituksesta; liittomme saattaa olla ohi. Sen jälkeen perhe lähtee yhteiselle matkalla, viihtyy ja ei viihdy. Kokee muutoksia joiden jälkeen lopputulos on kaikille selvä. Samalla kahlataan läpi Douglasin muistelemana heidän siihenastinen elämänsä. Tarina joka alkaa ensirakkaudesta ja, jossa myös vähävähältä käy ilmi, miksi Connie on tyytymätön.
”Oliko se elämämme onnellisin päivä? Luultavasti ei; aidosti onnellisiin päiviin ei tapaa liittyä näin paljon järjestelyä, ne harvoin ovat näin julkisia tai näin kalliita. Onnelliset päivät hiipivät odottamatta luo. Mutta ainakin minulle tuo päivä oli monen onnellisen päivän kulminaatio, ja ensimmäinen monista tulevista. Kaikki oli yhä ennallaan, muttei siltikään aivan samoin, ja unta edeltävinä hetkinä tunsin samanlaita hermostuneisuutta kuin yhä tunnen pitkää monimutkaista matkaa edeltävänä yönä.” Lainaus kirjasta Yhtä matkaa.
Kirjaa on helppo lukea. Luvut ovat lyhyitä, kieli on helppoa. Tarina on tunnistettava, kenelle tahansa voisi käydä niin, voimme kaikki tuntea luissamme vaikeat perhesuhteet ja kipinän väljähtymisen. Kirja on ehkä myös liian helppo, käänteet ennalta-arvattavia, tapahtumat suoraviivaisia. Henkilöt ovat, no omien stereotypioidensa näköisiä - tiedemies ja taiteilija, järkevä ja boheemi.
Pienistä puutteista huolimatta on kiehtovaa seurata Connien ja Douglasin tarinaa, ja siinä samassa isän ja pojan katkeilevaa yhteyttä. Mahtavaa lukemista työmatkoille tai iltasaduksi.