Laura Gustafsson: Pohja (Into 2017)
Laura Gustafsson kertoo Pohja-kirjassaan ensin faktoja itsestään, jonka jälkeen tyylilaji muuttuu runollis-hämäräksi hieman esikoisromaani Huorasadun tyyliin. Sitten palataan taas reaalimaailmaan ja jatketaan arkisten asioiden kertomista. Ehkä tämä faktojen ja fiilistelyjen sekoitus on hyvä tapa kertoa kirjailija-käsikirjoittajan realistis-unenomaisesta elämästä.
Realismia: Painaa 62,6 kiloa, pituus 163,45 senttiä, 34-vuotias, asuu 58 neliön kaksiossa lapsensa kanssa, maksaa asuntolainaa seuraavat 25 vuotta, nykyinen osoite kymmenes aikuisiällä, urheilee yleensä kuusi kertaa viikossa, älykkyysosamäärä 108.
Sitten ollaankin raitiovaunussa, johon nousee itse Jumala. Jumala istuu kustulle penkille eikä kirjailija ehdi varoittaa. "Hän katsoo minua ja tietää, että tiedän mutta vaikenen, koska en halua tuottaa hänelle kunnotonta oloa: onhan hänen syytään, että tällaista tapahtuu. Penkeille kustaan. Alleenlaskijoiden suvun hän loi. Ikävä kyllä."
Kirjassa puhutaan paljon seksistä eri muodoissaan. On seksuaalista hyväksikäyttöä, rakkautta ja seksuaalista välinpitämättömyyttä - siis sitä, että päähenkilö ei ole ollut kovin tarkka, kenelle on antanut, koska ei ole voinut uskoa, että kukaan pitäisi häntä kauniina tai viehättävänä. "Jokaisen pojan tai miehen halu oli odottamaton kohteliaisuus. Koin velvollisuudekseni reagoida riisuutumalla."
Kirjailija myöntää monin tavoin kyllästyvänsä nopeasti miehiin. Isänsä mukaan kirjailijan otsassa pitäisi olla teksti, jonka mukaan tämä nainen kestää miestä vain puoli vuotta kerrallaan. Gustafsson sanoo itsekin, että promiskuiteetti on keino saada läheisyyttä mutta samalla pitää toinen etäällä.