Lukijoiden ikävimmät häämuistot: Morsian pyysi tiskaamaan, sulhasen sisko riehui

Olin (lahko)uskoon tulleen ystäväni häissä. Seremonia kesti yli kaksi tuntia ja koostui suurelta osin käännyttämistyöstä.

Tuttavani häissä kakku loppui aivan liian aikaisin. Itse sain lähinnä hyppysellisen kermavaahtoa kaapimalla kakkulautasia, enkä ollut ainut. Kahvitteluni käsitti kakun sijaan kaksi piparkakkua (muuta ei tarjottu). Mielestäni nolo moka! Lisäksi olin saanut yhteisen kutsun ÄITINI kanssa, vaikka olin seurustellut jo vuosia. Se oli vähintään omituista, kun vieressäni istui ”pariskunta”, joka oli tuntenut toisensa kuukauden–pari ja joista vain toinen tunsi morsiusparin.

Olin alakouluaikaisen ystäväni häissä kutsuvieraana. Kesken kakkukahvien tuli morsian minulle kuiskuttamaan korvaani, että keittiössä tarvittaisiin tiskaaja, enkö menisi. No rouvuus – muutaman tunnin kestänytkin – oikeuttaa varmaan kohtelemaan vähemmän onnekasta neiti-ihmisten kategorian edustajaa rouvasväen oikeudella niin kuin piikanaan. Mä tiskasin... Kerran oon tainnut tän rouvan sattumalta nähdä sen jälkeen. Mutta puhdasta tuli.          

Puolisoni kutsuttiin kerran häihin ilman avecia eli minua... joten en oikein päässyt niistä nauttimaan.               

Serkkuni häät järjestettiin Helsingissä eräässä puutarhassa. Valitettavasti juuri tuona päivänä iski melkoinen ukonilma, ja loppujen lopuksi juhlallisuudet jouduttiin siirtämään sisätiloihin. Se ei sinänsä haitannut, mutta myöhemmin serkkuni kertoi, että he olivat häitä seuraavana päivänä olleet keräämässä puutarhassa olleita paperisia koristeita jopa satojen metrien päästä itse hääpaikasta.

Olin kerran häissä, jossa sulhasen sisko juopui ja alkoi riehumaan. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan!

80-luvulta on muistissa yhdet häät, joissa kymmenet kutsutut häävieraat eivät saaneet tulla lainkaan kirkkoon. Mekin olimme tulleet satojen kilometrien päästä, mutta kirkon ovella tuli porttikielto: sisään pääsivät vain morsiusparin vanhemmat! Liekö morsian ollut niin hermostunut vai mitä? Muistan, että kurkistelimme kirkon ikkunoista sisään. Itse hääjuhlaan olimme sitten tervetulleita – olihan meidät kutsuttu –, mutta juhlassa oli aika vaivautunut tunnelma.

Sulhasen isä piti kaksimielisen puheen hääparille.        

Hääteltta lenti taivaan tuuliin kun myrskytuuli iski. Kaikki ruuat maassa märkänä ja juhlaväki juoksi märkänä autoihinsa. Kun myrsky laantui, yritettiin juhlia jatkaa pihalla hieman huvittuneina, kun monet olivat vaihtaneet päälle kuivaa vaatetta, esim. sortsia ja t-paitaa.                 

Lapset riehuivat kesken kirkkoseremonian. Menoihin tuli lyhyt tauko.

Omat häät piti viettää Hangossa 60-luvulla. Vieraita oli vain 2. Vihkiminen piti suorittaa Hangon seurakuntakodilla, joka oli ihan kaunis paikka. Sattuma puuttui peliin ja seurakuntakodilla oli samanaikaisesti hautajaiset ja meidät vihittiin jossain alle 10 neliön huoneessa. Huone oli niin pieni, että pystyin lukemaan papin kirjaa edessäni. Todistajat seisoivat takanamme melkein meissä kiinni.

Viitisen vuotta sitten menimme naapurin miehen kanssa kuokkimaan viereiselle Seuratalolle häitä. Seuratalon mäelle päästessämme siellä olikin pihamaalla jo ilo ylimmillään; bestman oli leikannut sulhasen kravatin poikki ja siellä sankarit painivat pitkin pihamaata. Bestmanin ollessa voitolla ja sulhasen päällä ryntäsi morsian hunnut ja laahus lepattaen bestmanin kimppuun auttamaan miestään. Tästä kimpaantui tietenkin bestmanin vaimo, joka yhtyi myös painiin. Ja lopulta siellä oli iso joukko hääväkeä erottelemassa osapuolia toisistaan. Episodi päättyi lopulta, kun bestman ja vaimonsa kuljetettiin pois paikalta. Juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille asti riehakkaina, me kuokkijat menossa mukana, tottakai!

Hae mukaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan!

Ensitreffit alttarilla -ohjelman kolmannelle tuotantokaudelle haetaan osallistujia. Uskaltaisitko sinä mukaan?