Studio55.fi pyysi lukijoita kertomaan tarinoita ei niin putkeen menneistä häistä. Kokemuksia oli niin tiskaajaksi joutumisesta morsiamen pyynnöstä, ylipitkästä vihkiseremoniasta, kakun loppumisesta, sään oikuttelusta kuin sulhasen ja bestmanin välisestä käsirysystä.
Olin (lahko)uskoon tulleen ystäväni häissä. Seremonia kesti yli kaksi tuntia ja koostui suurelta osin käännyttämistyöstä.
Tuttavani häissä kakku loppui aivan liian aikaisin. Itse sain lähinnä hyppysellisen kermavaahtoa kaapimalla kakkulautasia, enkä ollut ainut. Kahvitteluni käsitti kakun sijaan kaksi piparkakkua (muuta ei tarjottu). Mielestäni nolo moka! Lisäksi olin saanut yhteisen kutsun ÄITINI kanssa, vaikka olin seurustellut jo vuosia. Se oli vähintään omituista, kun vieressäni istui ”pariskunta”, joka oli tuntenut toisensa kuukauden–pari ja joista vain toinen tunsi morsiusparin.
Olin alakouluaikaisen ystäväni häissä kutsuvieraana. Kesken kakkukahvien tuli morsian minulle kuiskuttamaan korvaani, että keittiössä tarvittaisiin tiskaaja, enkö menisi. No rouvuus – muutaman tunnin kestänytkin – oikeuttaa varmaan kohtelemaan vähemmän onnekasta neiti-ihmisten kategorian edustajaa rouvasväen oikeudella niin kuin piikanaan. Mä tiskasin... Kerran oon tainnut tän rouvan sattumalta nähdä sen jälkeen. Mutta puhdasta tuli.
Puolisoni kutsuttiin kerran häihin ilman avecia eli minua... joten en oikein päässyt niistä nauttimaan.
Serkkuni häät järjestettiin Helsingissä eräässä puutarhassa. Valitettavasti juuri tuona päivänä iski melkoinen ukonilma, ja loppujen lopuksi juhlallisuudet jouduttiin siirtämään sisätiloihin. Se ei sinänsä haitannut, mutta myöhemmin serkkuni kertoi, että he olivat häitä seuraavana päivänä olleet keräämässä puutarhassa olleita paperisia koristeita jopa satojen metrien päästä itse hääpaikasta.