Kesällä mennään usein naimisiin ja vietetään kunnon kesähäitä! Häitä suunnitellaan etukäteen jopa vuosikaupalla, jotta kaikki menisi juhlapäivänä täydellisesti. Suunnitelmista huolimatta kaikki ei aina mene ihan nappiin. MTV Uutiset pyysi pariskuntia vihkineitä pappeja muistelemaan hauskoja kömmähdyksiä kesähäistä.
Kappalainen Mirja Lassila Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta kertoi olleensa vihkimässä pariskuntaa avioon. Hän piti vihkiparille puhetta, kun raatokärpänen alkoi pörrätä hänen ympärillään.
– Se yritti lentää suuhuni ja huidoin sitä pois, hän muistelee.
Hääpari oli nauranut tilanteelle hartiat hytkyen. Jälkeenpäin eräs vieras oli kysynyt Lassilalta ihan vakavissaan: "Oliko tuo jokin uusi liturginen liike?"
Kesällä Lassila oli saanut kunnian vihkiä suomalaismorsiamen hollantilaisen sotilaan kanssa. Lassila oli opetellut kysymykset hollanniksi.
– Ennen kysymyksiä hääpari oli päättänyt vannoa toisilleen valat. Morsian oli kirjoittanut valansa paperille, jonka oli sitten työntänyt hääpuvun miehustaan. Kun valojen aika tuli, morsian ryhtyi kaivelemaan kaula-aukosta paperia. Se oli kuitenkin luisunut hyvin alas ja hän totesi: "I can not find it...."
Hollantilaisvieraat nauroivat tilanteelle makeasti, suomalaiset eivät.
Sulhasen itku ei meinannut loppua: Morsian pyysi jo lopettamaan
Lassila kertoo, että eräässä vihkimisessä sulhasen ystävä lauloi ihanan laulun. Sulhanen itki kuin vesiputous. Aluksi morsiankin oli hyvin liikuttunut.
– Kun sitten sulhasen itkusta ei meinannut tulla loppua, morsian suhahti: Lopeta nyt, että päästään jatkamaan...
7:20
Pastori Helge Itkonen muistelee itselleen tapahtuneen kaikenlaisia kömmähdyksiä uransa aikana. Ensimmäinen "pikkukömmähdys" sattui aikoinaan nuorisopappina Hyvinkäällä.
– Se oli muistaakseni perjantaipäivä, kun olin järjestämässä nuorisotyön kirpputoria kuntoon viikonloppua varten. Iltapäivällä puhelin soi ja seurakunnan suntio kysyi, että missäpä päin Helge oot? Hän sanoi, että nyt pitäisi olla kappelissa vihkimässä pariskuntaa, joka jo odottaa täällä, Helge kertaa.
Itkonen oli kiiruhtanut kotiin vaihtamaan vaatteita ja oli loppujen lopuksi myöhästynyt tilaisuudesta vain parikymmentä minuuttia.
– Vihkipuheenvuorossani sanoin pariskunnalle, että yleensä avioliitto solmitaan pitkäkestoisuus mielessä ja vakaassa tarkoituksessa. Vaikka tässä tällainen moka sattuikin, niin teidän avioliiton kannalta ei ole merkitystä, solmitaanko se 15-20 minuuttia myöhemmin, Helge kertoo ja lisää, että silloin pariskuntakin uskalsi rentoutua ja alkoi hymyillä.
Bestmanin nimi sulhasen sijaan
Itkonen muistelee toista sattumusta toimiessaan pastorina Suomussalmella. Hän kertoi kömmähdyksensä olleen niin hävettävä, että olisi mielellään mennyt alttaripöydän taakse piiloon.
– Vihittävä pariskunta oli minulle tuntematon, mutta häävieraissa oli paljon tuttuja, samoin bestman oli minulle hyvin tuttu ennestään. Olin tietenkin tutustunut hääpariin etukäteen ja kaiken piti olla selvää, Itkonen kertaa.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
– Siinä vaiheessa kun minun piti kysyä sulhaselta: "Tahdotko sinä?" sanoinkin vahingossa bestmanin nimen. Kysyin siis bestmanilta, että tahtooko hän.
Itkonen kertoo, että hän ei aluksi ymmärtänyt tilannetta, mutta jotain outoa siinä oli, kun morsiamen ja sulhasen kasvot alkoivat muuttua epätietoisen kauhistuneiksi. Silloin sulhanen kuiskasi, että "Väärä mies!"
Itkonen oli pitänyt pienen taiteellisen paussin ja sanonut rauhallisesti:
– Aloitetaanpa alusta.
Vihkiminen jouduttiin vielä lavastamaan
Keskisuomalainen pappi etunimellään tässä jutussa esiintyvä Martti puolestaan muistelee pappisaikojaan pienellä paikkakunnalla. Siellä oli vietetty häät, jotka olivat sujuneet suunnitelmien mukaan kirkossa. Ennen kakunsyöntiä tilaisuuteen palkattu valokuvaaja oli huomannut, että filmi oli jäänyt kiireessä laittamatta sen aikaiseen kameraan.
– Hääpari ja pappi joutuivat piipahtamaan uudestaan kirkossa ja koko tilaisuus lavastettiin kuvaamisen takia ikään kuin uudelleen.
Kirkkokuvauksen uusimisen jälkeen kuvat kakun leikkaamisesta otettiin sitten ihan normaalisti.
Kanttori lähti leuka pystyssä
Eräs nuoripari oli valinnut häämarssikseen Forrest Gump -elokuvan pääteemana tutun kauniin ja haikean pianolla soitetun Alan Silverstrin sävellyksen.
Kristillisen radiokanava RadioDein juontaja Ariel Neulaniemi muistelee, että ongelmana oli se, että entiseltä rokkarilta näyttänyt kanttori oli sanonut sakastissa hieman ennen tilaisuutta, että "toivottavasti joku on reenannu ton biisin mun puolesta".
– Luulimme hänen vitsailleen, mutta viimeistään siinä kohden, kun isä luovutti tyttärensä vävymiehelleen, huomio oli ehtinyt nauliintua pianon ääressä taaplailleeseen kanttoriin. Hän sormensa liikeradat olivat sinä aamuna ylimaallisen jähmeät.
Hääväki oli hytkynyt naurua pidätellen kanttorin improvisointia. Huvittavinta oli kuitenkin samaisen kanttorin paluumarssi sakastiin.
– Hän ei lähtenyt leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä, vaan ylväästi leuka pystyssä hääparin harmitellessa asiaa.
Neulaniemi kertookin, että kyseinen häämarssi on nauliintunut hänen mieleensä ikimuistoisempana kuin monet muut lajitoverit vuosien varrelta.