Lukijat kertoivat mieleenpainuvimmat yo-muistonsa – "Oli se sellainen aivorytinä"

Tämän kevään ylioppilaskirjoitukset käynnistyivät tänään perjantaina äidinkielen tekstitaidon kokeella, jonka kunniaksi MTV Uutiset kysyi lukijoiltaan muistoja omista ylioppilaskirjoituksistaan.

Kyselyyn vastanneista moni kertoi, että ei juurikaan jännittänyt omia ylioppilaskirjoituksiaan.

No ei pahemmin jänskättäny, korkeintaan se että ehtiikö kirjottaa vapaaehtoset lyhyen saksan ja venäjän ja juosta puoli yhden junalle ja kotiin. Ehdin hyvin ja L tuli molemmista... Oli vissiin helpohkot kokeet mallia 1968. Kaija

Ei jännittänyt, oli lamauttava kokemus. Lakilla en ole mitään tehnyt, tuolla se on kaapissa homehtumassa. Koko lukion merkitys on ylikorostunut yhteiskunnassamme. Erika

Ei tuo osio jännitä, tekstitaidon osuus oli se, mikä saattoi mennä metsään ja pahasti. Kyllä noista selviää, jos ei stressaa. Pete

Moni muisti tarkkaan kirjoituksissa mukana olleet eväät ja kirjoitustilanteen tunnelman.

Kirjoitukset 41 v sitten. Jännitti. Muistan eväätkin. Trip mehua ja banaania ainakin. Käsin kirjoittamista. Juttu alkoi sujua, kun löysi ensisilmäyksellä kysymyksiä joihin osasi vastata. Oli se sellainen aivorytinä. Hiljainen jumppasali täynnä kokelaita. Nyt on koko koulu purettu homeen takia. Se siitä. Muistot jäi ja Gaudeamus igitur. Pirjo

Muistan kuinka opettajat lähellä kirjoituksia sanoivat, että "reaalikokeeseen tullessanne olette kaikkein fiksuimmillanne". Itse reaalikokeen aamuna sitten kävelin koululle päin ja mietiskelin tätä lausumaa päässäni, että olenko nyt varmasti kaikista fiksuimmalla tuulella kun jännitti niin hurjan paljon... Kunnes joku autoilija ajoi ohitseni suoraan isosta vesilammikossa kastellen kaikki vaatteeni. Siinä sitten fiksuna istuttiin kylmissä ja märissä vaatteissa reaalikoetta väsäämässä. nimim. Kylmää kyytiä

Olin kirjoitusten aikaan raskaana ja jouduin ravaamaan vessassa enemmän kuin luokkatoverit. Lisäksi vauvan potkut häiritsivät jonkin verran keskittymistä, mutta hyvin sain muutaman E:nkin kirjoitettua. nimim. Maha pystyssä lakkiaisissa

Kirjoitin -88 kotona reaalin ja vahtiva ope ja äitini kahvittelivat keittiössä ja kovaan ääneen kehuivat sisarieni menestystä koulussa. Olin 40 asteen kuumeessa ja just päässyt sairaalasta ja onneksi pääsin reaalistakin läpi. Johanna

Jopa yksittäisiä kysymyksiä oli jäänyt osalle mieleen.

Biologian risteytystehtävästä ope vähensi heti 2 pistettä (max 6p) kun olin kirjoittanut jonkun aivan aiheen ulkopuolelta olevaan lauseen loppuhuipennukseksi! nimim. ABI -80

Ei jännittänyt. Kirjoitin ylioppilaaksi v.1995 ja olin jo 44-vuotias elämää hyvin nähnyt ihminen. Se mikä jäi mieleen, niin reaalin jokerikysymys. Sain siitä täydet pisteet. Kysymys koski elinkeinorakenteen muutoksia ja selityksiä niille. Jo melkein 30 vuotta pankkityötä tehneenä ja kaupalliset opinnot aiemmin suorittaneena pystyin vastaamaan täydellisesti. On siinä ollut sensorilla ihmettelemistä. Kaarina

Str / Lehtikuva

Osalla taas oli aivan muut asiat mielessä omien kirjoitustensa aikaan.

Kyllä muistan. Äitini kuoli juuri ennen kirjoituksia. No, läpi meni onneksi kirkkaasti ja elämä jatkui. Toisaalta onneksi oli kirjoitukset, oli muutakin mietittävää. nimim. Magna

13 vuotta sitten oli kirjoitukset omalla kohdalla. Aloitin lukion piristääkseni äitiäni, joka oli vakavasti sairas. Äiti kuoli joulukuussa 2000. Ajattelin, että piristän sitten isääni, mutta isän hautajaiset olivat helmikuussa 2003. Meinasin lopettaa koko homman, sillä kirjoitukset alkoivat heti hautajaisten jälkeen, mutta aikuislukion rehtori sanoi minulle, että älä anna periksi vaan tee se heidän muistolleen. Ne sanat muistan aina. Niinpä sitten vein ylioppilasruusuni vanhempieni haudalle ja tiedän, että he näkivät sieltä kumpupilvien maasta kaiken. Mervi