Vuonna 2013 kauneusihanteena pidetään tiukkaa ja treenattua kehoa. Kasvava fitness-innostus sotii kuitenkin perinteistä naisihannetta vastaan, toteaa tutkija Katariina Kyrölä.
Keskiaikainen kauneusihanne oli kapealanteinen ja pienirintainen nainen, renesanssin kauneusihanne suosi lihavaa naista. Kysymys oli rahasta. Laihan naisen katsottiin kertovan siitä, että perheen kaikki ruoka meni miesväen ruokkimiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla kauneusihanne oli kotiäitityylinen. Kun miehet palasivat rintamalta kotiin, naisen paikka oli kotona. Naisihanne muistutti Marilyn Monroen kaltaista kurvikasta kaunotarta. Siroa ja laihaa Twiggyä ihailtiin sen sijaan 1970-luvulla, kun naisliike sai jalansijaa yhteiskunnassa.
Vielä nykyäänkin yhteiskunnalliset olot vaikuttavat siihen, mitä pidämme kauniina.
Vuonna 2013 kauneusihannetta määrittelee kurinalaisuus, tuumaa tutkija Katariina Kyrölä. Laiha ei enää riitä, sillä vartalon täytyy olla myös tiukka ja treenattu.
– Kauneusihanne koskee myös miehiä. Siinä mielessä kysymys on ikävästä tasa-arvosta, Kyrölä sanoo.
Kyrölä on tutkinut kauneuskäsityksiä myös väitöskirjatutkimuksessaan, jossa hän tarkasteli lihavan ruumiillisuuden esittämistä populaareissa nykymedioissa, ja sitä miten näissä esityksissä tuotetaan myös sukupuolittuneita, seksuaalisia, etnisiä ja ikäsidonnaisia valtasuhteita.
