Ilmastonmuutoksen hillinnästä tullaan tämän kevään vaaleissa keskustelemaan enemmän kuin yksissäkään eduskuntavaaleissa koskaan aikaisemmin, kirjoittaa Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson MTV Uutisten nettikolumnissaan.
Viime viikolla MTK:n ja Maaseudun Tulevaisuuden puheenjohtajatentissä keskityttiin vain ilmastoteemaan, ja eduskunnassa käytiin tällä viikolla harvinainen ajankohtaiskeskustelu luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä sekä ilmastonmuutoksesta.
Aiheen käsittely on äärimmäisen tärkeää, sillä aikaa vitkuttelulle ei enää ole. Tulevat kymmenen vuotta ratkaisevat, onnistutaanko Suomen päästöjä vähentämään ja hiilinieluja kasvattamaan niin, että ilmastokuormituksemme on yhteismitallinen kansainvälisesti sovitun puolentoista asteen lämpenemisrajan kanssa.
Yllätyksekseni olen pannut merkille, että samat hallituspuolueet, jotka tämän vaalikauden aikana ovat leikanneet pienituloisten toimeentuloa, kurittaneet suomalaista palkansaajaa kiky-sopimuksella, lisänneet suurituloisten suomalaisten veroetuja, korottaneet usein tuloeroja kasvattavia haittaveroja ja alentaneet mittavasti progressiivista ansiotuloverotusta, ovat nyt yhtäkkiä huolissaan siitä, että ilmastonmuutos tulee pienituloisen suomalaisen kukkarolle!
Polttoaineverokorotuksilla ja sähkön hinnan nousulla pelotellaan, mutta sanallakaan ei mainita esimerkiksi Caruna-kauppojen tai joukkoliikenteen lippujen hinnankorotusten vaikutuksia ihmisten toimeentuloon.
Hallituspuolueiden huoli pienituloisista on vain heikko yritys verhoilla heidän omaa kunnianhimottomuuttaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ratkaisujen esittämisen sijaan luodaan kuvaa, että kaikki toimet koko maapalloa uhkaavan ympäristö- ja ilmastokriisin ratkaisemiseksi olisivat suomalaiselta pienituloiselta tai tavalliselta työssäkäyvältä palkansaajalta pois. Näin ei tietenkään ole.
Ilmastopolitiikka ei ole muusta politiikasta irrallinen osa. Vastaus kysymykseen siitä, kuka joutuu maksamaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä riippuu siitä, minkälaiseen talous- ja veropolitiikkaan puolueet sitoutuvat.
Kokoomus on esimerkiksi useampaan otteeseen ilmoittanut haluavansa siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen. Tämä kuulostaa ehkä hienolta periaatteelta, mutta kansankielellä se tarkoittaa, että progressiivista ansiotuloverotusta vähennetään ja valtion tulonmenetykset korvataan tasaverojen korotuksilla.
Tämä tekee koko verojärjestelmästä vähemmän tasa-arvoisen ja rokottaa erityisesti pienituloisia. Pienituloisten suomalaisten tuloista arvonlisä- ja valmisteverot vievät jo tällä hetkellä suuremman osan kuin muiden kohdalla. Kokoomuksen veropoliittinen linja vaikeuttaa pienituloisten toimeentuloa entisestään
Pienituloiset eivät kuitenkaan ole ilmastonmuutoksen pahimpia aiheuttajia. Suurituloisten päästöt ovat tutkimusten mukaan muita suurempia, koska he kuluttavat, omistavat ja matkustavat enemmän ja asuvat tilavammin. Heillä on myös pienituloisia parempi maksukyky, joten eikö olisi oikeudenmukaista, että he myös kantaisivat suurimman vastuun ilmastonmuutoksen hillinnän kustannuksista? Kyllä olisi.
Suomi tarvitsee seuraavalla vaalikaudella kunnianhimoisen ilmastopolitiikan lisäksi myös kestävän verouudistuksen. Vero- ja talouspolitiikkaa on tarkasteltava kokonaisuutena, jotta tulo- varallisuuserot kaventuvat ja pienituloisten asema paranee.
Jos tasaveroluontoisiin ympäristöveroihin tehdään korotuksia ilmastosyistä, tulee samaan aikaan kompensoida nämä vaikutukset pienituloisille verohelpotuksilla ja tulonsiirroilla. Suurituloisten pääomaverotusta on varaa kiristää, ja epäreilut veroedut tulee poistaa.
Ilmastotoimia suunnitellessa pitää huomioida ihmisten erilaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat tehdä ympäristöystävällisiä valintoja.
Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten ilmasto-oikeudenmukaisuutta sovelletaan vasemmistoliiton esityksissä:
Sosiaalisin ja alueellisin perustein jaettava energiaremonttituki
Pienituloiset kasvukeskusten ulkopuolella asuvat suomalaiset eivät voi luottaa siihen, että investointi esimerkiksi maalämpöpumppuun maksaisi itsensä takaisin kiinteistön arvonnousun myötä.
Pienituloiset eivät myöskään pysty hyödyntämään esimerkiksi kotitalousvähennyksen kaltaisia verohelpotuksia. Siksi Suomeen tarvitaan alueellisin ja sosiaalisin perustein myönnettävä energiaremonttituki, jolla voidaan parantaa myös pienituloisten kotitalouksien mahdollisuuksia vaihtaa esimerkiksi öljylämmitys maalämpöön.
Lentoveron käyttöönotto
Lentäminen on aliverotettua suhteessa muihin liikennemuotoihin, siitä huolimatta, että lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat muita liikennemuotoja suuremmat.
Lentämisen kustannukset pitää saada paremmin vastaamaan sen ilmastovaikutuksia, samalla kun lentämistä ylipäänsä pitää vähentää. Suurituloiset lentävät pienituloisia enemmän, niin työn kuin vapaa-ajan puitteissa. Lentoveron käyttöönotto kohdistuisi siten eniten usein lentäviin, jotka pääsääntöisesti ovat varsin hyvätuloisia.
Ruotsissa käyttöönotettu lentovero on jaoteltu kolmeen eri maksukategoriaan: yksi EU:n sisäisille lennoille ja kaksi kaukolennoille. Ruotsin mallin mukainen pieni lentovero kerran vuodessa Teneriffalle lentävälle neljän hengen perheelle olisi 24 euroa, useita koti- ja ulkomaan lentoja tekevälle suurituloiselle taas lasku nousee nopeasti satoihin euroihin.
Joukkoliikennepanostukset ja ruuhkamaksut
Liikkumisen maksukorotukset pitää kohdistaa sinne, missä on hyvät joukkoliikenneyhteydet ammattiliikenteen tarpeet huomioiden. Tästä syystä ruuhkamaksujen käyttöönottoa pitää selvittää pääkaupunkiseudulla, jossa elää suhteessa enemmän maksukykyistä väkeä, jolla on hyvät mahdollisuudet käyttää myös joukkoliikennettä oman auton sijaan.
Pienituloisten asemaa parantaa taas panostukset joukkoliikenteeseen ja lähiraideliikenteeseen. Ruuhkamaksujen kautta kerättävät varat kannattaa suunnata suoraan joukkoliikenteen palveluiden parantamiseen sekä lippujen hintojen alentamiseen.
Oikeudenmukaisen siirtymän ohjelma
Ilmastonmuutokseen hillitseminen ja sen vaikutuksiin sopeutuminen merkitsee oleellisia muutoksia Suomen elinkeinorakenteeseen ja työelämään.
Meidän on laadittava oikeudenmukaisen siirtymän ohjelma, jossa määritellään ilmastonmuutostuen tarpeet: miltä aloilta työpaikat vähenevät, missä tarvitaan uudelleenkoulutusta, miten työntekijöitä voidaan tukea muutoksessa, miten ilmastopolitiikan vaikutukset korvataan pieni- ja keskituloisille.
Toisaalta on ymmärrettävä, että ilmastoviisaan Suomen rakentaminen on valtava työmaa, joka luo uutta työtä ja tarjoaa monilla aloilla mahdollisuudet kukoistukseen.