Hallitusneuvottelut jatkuvat Antti Rinteen johdolla Säätytalolla intensiivisinä. Neuvotteleva kokoonpano on historiallinen monella tapaa, kirjoittaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kolumnissaan.
SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallituskokoonpano olisi tasa-arvomyönteisin hallituskoalitio allekirjoittaneen koko eliniän aikana. Kokoomus on löytämässä itsensä oppositiosta ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, kolmen peräkkäisen eduskuntavaalitappion jälkeen.
Odotukset ovat syystä korkealla. Nyt on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Suomessa mahdollista luoda hallituspohja, jossa eriarvoisuuden ja köyhyyden torjuntaan suhtaudutaan tosissaan, jossa ilmastopolitiikka tehdään kunnianhimoisella, mutta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja jossa saadaan aikaiseksi tarvittavat panostukset suomalaisten osaamisen parantamiseksi ja koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi.
Työelämää ei enää kehitetä puhtaasti työnantajien näkökulmia huomioiden vaan myös ihmisten työehtojen parantaminen, työelämän tasa-arvo ja työhyvinvointi huomioidaan.
"Onko mitään hallitusohjelmaa kohtaan asetettu näin paljon painetta?"
Politiikan suunnanmuutos herättää myös huolta joissain tahoissa. En tiedä, onko mitään hallitusohjelmaa kohtaan asetettu näin paljon painetta ennen kuin mitään sen sisällöstä julkisesti tiedossa. Iltapäivälehdet kirjoittavat “verotsunamista” ja elinkeinoelämän etujärjestöt hyökkäävät veropohjan vahvistamista vastaan jo ennen kuin ohjelma on valmis.
Kritiikistä on havaittavissa tuttua oikeistolaista, yleistä vero- ja investointivastaisuutta, mutta erityisesti esitys lähdeveron käyttöönotosta institutionaalisille sijoittajille on saanut elinkeinoelämän lobbarit liikkeelle. Elinkeinoelämän keskusliitto on ilmaissut huolensa apurahansaajien ja eläkeläisten pärjäämisestä ja Finanssialan keskusliitto on huolestunut tavallisten duunareiden pärjäämisestä.