Kun Leijonien pelaajat ovat vetäytymässä harjoituksista tai pelien jälkeen pukukopin syövereihin, yhden tahon nimike vilahtaa usein puheissa. ”Julli.” Tämä on tarina Leijonien tämän hetken pitkäaikaisemmasta toimihenkilöstä, isähahmosta, Juha Sulinista.
Eletään toukokuun puolta väliä Tshekin pääkaupungissa Prahassa. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen jääharjoitus on juuri päättynyt valtavan kokoisessa laitoksessa, 02 Areenan harjoitushallissa.
Runsaspäinen mediajoukko odottaa Leijonien pelaajia, jotka astelevat yksi kerrallaan hallin päätyovista valokeilaan.
Kuhina käy, kun osa pelaajista ja osa joukkueen valmennuksesta vastailee kysymyksiin televisiokameroiden edessä. Osa on kirjoittavan toimittajajoukon raastavassa grillissä.
Kaikessa hiljaisuudessaan hallin taustatilan nurkkaukseen saapuu taho, joka ei yleensä paistattele parrasvaloissa. Tervehdin herrasmiestä, joka sattuu olemaan Leijonien tämän hetken pitkäaikaisin työntekijä.
Häntä on kutsuttu vuosien varrella monilla nimillä. Liimana, isähahmona, muun muassa.
– Hyppäsin kevään 2003 kotikisojen jälkeen lenkkiin mukaan. Moskovan EHT-turnaus oli ensimmäinen tapahtuma, jossa olin. Sen jälkeen tulikin vastaan jo World Cup. Olen sanonut, että hyppäsin Rinkelinmäeltä suoraan Toronton kirkkaisiin valoihin, Leijonien taustavaikuttaja Juha Sulin muistelee MTV Urheilulle.
Sulin aloitti jo 1990-luvun lopulla SM-liigaseura HPK:n hierojana. Sieltä hänet poimittiin myös maajoukkueen puolelle.
Nyt hän on käsite A-maajoukkueympyröissä. Ei ole pelaajaa, joka ei puhuisi hymyissä suin ”Jullin huoneesta”.
– Vaikka ei edes tarvitsisi hierontaa, niin siellä on aina aika iso kokoontuminen Jullin hierontahuoneessa. Tarinaa riittää, ihan loputtomiin. Kaikin puolin hieno mies, Leijonien puolustaja Vili Saarijärvi ylistää Sulinia, leveästi hymyillen.
Juttu jatkuu kuvan alla.
